Elekieli –koiran paras peili

Koirilla ja ihmisillä on eri kieli, mutta silti meidän pitäisi pystyä elämään yhdessä ja ennen kaikkea vielä ymmärtämäänkin toinen toisiamme.  Koirat ovat osa perheyhteisöämme joten niitä tulisi myös pystyä lukemaan ja kommunikoimaan niiden kanssa.

Rauhoittavat signaalit termin lienee lanseerannut norjalainen pitkän linjan koirakouluttaja Turid Rugaas (Hagan Hundeskole).  Rauhoittavien signaalien löytyminen perustuu Rugaasin ja Ståle Olegaardin  vuosien tutkimustyöhön koirien parissa ympäri maailmaa. Myös susilta on löydetty  niin kutsuttuja ”cutoff” –signaaleita (pysäyttäviä signaaleita), joita kuvaillaan useimmissa susista kertovissa kirjoissa.  Rauhoittavat signaalit toimivat koiran henkivakuutuksena ja ovat niiden tapa kommunikoida.

Rauhoittavilla signaaleilla koira viestittää itselleen sekä lähiympäristölleen erilaisista tilanteista.  Luonnostaan koirat ovat varustettuja loistavilla sosiaalisilla taidoilla sekä kyvyllä pyrkiä välttämään konflikti –tilanteita.  Kesykoirat käyttävät hienovaraisemmin näitä rauhoittavia signaaleita kuin varhaisemmat sukulaisensa, mutta kun opimme tunnistamaan ne, koiria on mahtava seurata.

Rauhoittavilla signaaleilla pysäytetään ja estetään aggressioita, stressiä, pelkoa ja muita epämiellyttäviä asioita. Signaalit ovat tapa luoda luottamusta, turvallisuuden tunnetta sekä keskinäistä ymmärrystä.

Koirat viestittävät kehollaan, silmillä, pään liikkeillä, hännän ja ruumiin asennoillaan sekä muilla mahdollisilla eleillä.  Esimerkiksi tumman koiran rauhoittavat signaalit voivat olla paljonkin huomaamattomammat kuin vaalean koiran, jolloin koira käyttää vain niitä signaaleita joita siltä ymmärretään.  Tummalla koiralla esimerkiksi kieli on näkyvämpi rauhoittava ele kuin silmien räpyttely, joka taas saattaa tehota vaalean koiran käyttämänä vastaavalla tavalla.

3 K:n sääntö

Koirakielellä on epäkohteliasta esimerkiksi tuijottaa silmiin tai tulla kohti, joten pienellä pään käännöllään tai väistöliikkeellä koira voi kertoa rauhasta. Harva meistä ihmisistäkään välittää päin kävelevistä vieraista jotka tunkeutuvat suoraan iholle.  Hienotunteisuutta peliin myös koirien kanssa elellessä!

– Käännä pääsi, älä tuijota.

– Kaarra, älä kävele suoraan päin koirakkoa vaan kierrä hieman sivummasta.

– Kumarru, älä lähesty koiraa ylhäältä päin, vaan mene esimerkiksi kyykkyyn jolloin olet koiran kanssa samalla korkeudella.

Liikennevaloista rauhoittaviin signaaleihin

Rauhoittavat signaalit voidaan jakaa karkeasti kolmeen kategoriaan, niin kutsuttuihin pieniin merkkeihin, jolloin koira toimii vielä ”vihreällä” turvallisella vyöhykkeellä, ”keltaiseen”, hieman epävarmempaan alueeseen sekä ”punaiseen” alueeseen, jonka merkit ovat selvimmin tunnistettavissa.  Vihreällä alueella koira saattaa olla hieman hermostunut, mutta viestittää pienillä silmänräpäytyksillään ja pään käännöllään asioiden olevan vielä hoidossa. Keltaiselle alueelle mentäessä merkit ovat jo helpommin tunnistettavissa, kuten jähmettyminen, erilaiset sijaistoiminnot sekä murina. Punaisella alueella ollaan jo liian myöhässä, sillä tuolloin koira on viety sellaiseen tilanteeseen,josta se ei selviä muuta kuin puolustautumalla. Näitä merkkejä voivat olla esimerkiksi näykkiminen tai haukkuminen, koira hyökkää. Koiran puremiseen on kuitenkin aina syy.

Mitä isompi uhka, sitä isommat signaalit ja sitä isompi stressi.   Tilanteiden ennakointi on tärkeää, jotta toiminta voidaan pitää turvallisella eli vihreällä alueella.

Signaalit voivat olla myös osa luontaista elämää ja käyttäytymistä, eivätkä siis aina tarkoita uhkaa.  

Opetellaan yhdessä lukemaan koiriamme!

Lisää koirien elekielestä voit lukea aiemmasta

Kohti vireyden tasapainoa ja tunteiden tunnistamista

blogitekstistämme.

 

Jos puhut eläimille, ne puhuvat sinulle ja opitte tuntemaan toisenne.

Jos et puhu niille, et opi tuntemaan niitä.

Mitä ei tunne, sitä pelkää.

Sen, mitä pelkää, haluaa tuhota.

(Intiaanipäällikkö Pan George)

 

Lähteet:

–  Turid Rugaas, Rauhoittavat signaalit kirja

– Turid Rugaas, What do I do… When my dog pulls? – dvd

– Rakkaat Haukut, kurssimateriaali

Pentulaatikosta työmaalle

Kasvatus- ja kuntoutuskoira  -pentulaatikosta työmaalle osa 2

Urho lapinporokoira on tällä hetkellä reilu seitsemänkuinen villi teinipoika, joka harjoittelee yhteiskunnan (fiksuksi) jäseneksi kasvamista, mammasta irtaantumista sekä pelästyttelee mielellään naapurin rusakoita pois pihamaalta. Sekä sitä, ettei yksinjäädessä tarvitse tuhota sohvaa tai levitellä koko keittiön puukoriin heiteltyjä paperiroskia niin, että näyttäisi siltä kuin pommi olisi räjähtänyt olohuoneen lattialle.

Urhon ensiviikoista pääset lukemaan aiemmasta blogitekstistä, mikäli et ole vielä ennättänyt tutustua kuntoutuskoiran urasta haaveilevaan Urhoon tai ainakin Urhon omistajan, toimintaterapeutti Eevan suunnitelmiin Urhon tulevaisuuden projekteiksi.

Pennun kehityksen virstanpylväät ja hyvä sosiaalistaminen

Koiran kasvun kannalta ensimmäiset 16 viikkoa ovat keskeisiä, sillä ne ovat tärkeimmät viikot koiran kehitykselle. Tuolloin koiran aivosolujen yhteyksien kehitys on voimakkainta. Koiran käytökseen vaikuttaa paljon se mitä se tänä aikana oppii.

Socializing Your Dog kuva on mielestäni loistava muistutus siitä, mitä ja mihin kaikkeen meidän olisi tärkeää koira jo pennusta pitäen sosiaalistaa.

Socializing your dog

Kirjoitin hieman listaa siitä, mitä kaikkea olemme Urhon kanssa tehneet ja missä paikoissa käyneet. Toimet on tehty tietoisesti sen eteen, että Urhosta tulevaisuudessa toivottavasti kasvaisi minulle uusi työkoira. Emme yleensä viivy välttämättä paikassa kauaa, mutta olen pyrkinyt siihen, että Urhosta kasvaa koira jonka kanssa ”voi mennä mihin tahansa” ilman, että tarvitsee pelätä mitään ja niin, että se oppii rauhoittumaan vieraassa paikassa kun mitään ei tapahdu. Eli esimerkiksi rautatieasemalla voidaan vain hengailla ja makoilla ilman, että teemme sen kummallisemmin sielä mitään. Tai että kaikkia ihmisiä ei tarvitse mennä tapaamaan vaikka niitä kulkisi ohitse monta kymmentä tai sataa pienen hetken sisällä. Haluan myös opettaa koiralle sen, että hihnassa ei tutustuta toisiin koiriin vaan niihin leikkitilanteisiin on sitten eri ympäristönsä ja aikansa. Näin koira oppii olemaan ressaamatta siitä, että ”voinko mä peuhata nyt ton ja ton vastaantulevan koiran kanssa” vaan lähtökohtaisesti oletus on, että ”kaikki ohitetaan nätisti”. Tässä on toki vielä harjoitusta, mutta pikkuhiljaa…

Uudet ihmiset ja kulkuneuvot yms.

  • vauva (syntyi perheeseen sopivasti pennun ollessa 1kk vanha, joten kasvavat rinta rinnan…)
  • kouluikäiset lapset
  • teini-ikäinen nuori
  • työikäisiä ihmisiä, naisia ja miehiä
  • eri apuvälineiden ja vaatteiden kanssa kulkevia ihmisiä mm. rollaattori, pyörätuoli, lastenvaunut
  • polkupyörät ja autot (näiden ohitukseen on tullut takapakkia pikkupentuajan välinpitämättömyydestä ja treeniä tarvitsee tehostaa sekä vastaehdollistumista lisätä)
  • autoilu (tuottaa vielä pahaa oloa ja vaatii pahoinvointitabletin antamisen ennen autoilua, muuten kaikki tulee ylen)

Uudet eläimet

  • toiset koirat (mm. pentutreffit, pentukurssi, ohitettavat koirat kaupungilla)
  • kissa (valitettavasti ei tullut hyvää kokemusta)
  • kanala (verkon takana tutustuminen oman kanalan kanoihin)
  • lampola (verkon takaa tutustuminen oman lampolan lampaisiin sekä vierailu laitumella, harjoitellaan vielä nätisti ohittamista)

Uudet  asiat ja ympäristöt

  • oma koti, naapurin ja kavereiden koteja
  • hotellihuone
  • kahvila
  • valokuvastudio
  • treenihalli ja sen ympäristö
  • eläinlääkäriasema ja rokotuksilla käynti
  • rautatieasema (muutamia lyhyitä treenikertoja ennen 16vk ikää ja myöhemmin +6kk ikäisenä) sekä Tampereella Hämeenkatu ja rautatieaseman lähiympäristö
  • vieras paikkakunta, keskustassa kävelyä
  • huoltoaseman ympäristö
  • hissit
  • erilaiset alustat, putket, materiaalit (mm. erilaiset rappuset, peilien ja erilaisten levyjen, tyynyjen ja keikkuvien alustojen päällä kävely)
  • lapsiperheessä ja normaaliarkeen kuuluva meteli sekä toimet (äkkinäiset liikkeet, ronskit otteet, halailut, koiran kantaminen ja eri paikkoihin koskeminen, huuto, ovien paukutus, erilaiset kodinkoneet, televisio, lasten synttärijuhlat, lattialle tippuvat esineet, kaikki muut yllättävät äänet sekä asiat joita on piiiiiitkä lista)

Varmasti olen unohtanut listastani monta oleellista asiaa, mutta ainakin siinä muutamia.

Käytiin etenkin Urhon pikkupentuaikoina tosi paljon Koirapalvelu Taidoggaan pentutreffeillä, pentueskarissa ja jos vaikka missä kissanristiäisissä treenaamassa rauhoittumista, kavereiden tapaamista sekä erilaisia matskuja. Suosittelen lämpimästi! Nyt on sitten kevään muista kiireistä johtuneen tauon jälkeen aloiteltu agilityn alkeiskurssia, koska tää Urho kaveri on yksi loikkiva rusakko. Ensi viikolla alkaa toko ja jos kesällä päästäisiin kokeilemaan henkilöhaun alkeita – kaikkea kivaa siis luvassa.

Ohessa myös hyvä kuva Simpe Steps to Sucessful Socialisation  eli pienin askelin kohti onnistunutta sosiaalistamista.

jpeg-of-socialisation-simply-behaviour.jpg

Tommy Wiren puhui luennollaan toukokuussa (Koirat kasvatus- ja kuntoutustyössä ry koulutusviikonloppu) paljon siitä, kuinka paljon olet itse valmis muuttamaan omaa käytöstäsi? Se on välttämätöntä oman kehityksesi kannalta, mutta myös onnistuaksesi kouluttamaan käytöksiä. Samalla se on ainoa asia, jota voit ylipäätään muuttaa ja ilman sitä et voi oppia, etkä kouluttaa juuri mitään.

Mitä sinä olet valmis muuttamaan omassa toiminnassasi ja koulutuksessasi, jotta koira saa parhaan mahdollisen tuen omalle työlleen?

Koirat kasvatus- ja kuntoutustyössä ry toimintaan pääset tutustumaan yhdistyksen sivuilta. Urho pääsee osallistumaan yhdistyksen järjestämään soveltuvuuskokeeseen aikaisintaan vuoden vanhana, joten se on edessä meillä ensi talvena jos vaan koira sen verran rauhoittuu, että sen kehtaa sinne viedä. Potentiaaliahan sillä on, mutta hieman vielä vireenhallintaa ja peruskäyttäytymistä lisää niin näillä mennään.