Toimintaterapia tukee sosiaalisiin suhteisiin liittyviä toimintakyvyn muutoksia
Sosiaaliset taidot kehittyvät lapsella vauvasta asti eikä aikuisellakaan taida koskaan tulla valmista. Sosiaalisten taitojen kehityksessä on kuitenkin vaiheita ja ikäkaudenmukaisia kehitysasteita, joita tarkastellaan neuvolassa, kodeissa ja kouluissa sekä annetaan tukea, jos lapsen toimintakyvyssä on haasteita. Lasten toimintaterapeutti voi tukea lasta sosiaalisissa taidoissa, joihin kuuluvat myöskin leikkiminen, leikkitaidot, kaverisuhteet, vuorovaikutus ja ymmärrys toisten tunteista.
Ryhmässä toimiessa tukea saatetaan tarvita vuorovaikutuksen pelisääntöihin, ryhmätoiminnan ymmärtämiseen, yhteistyötaitoihin, kuuntelemiseen ja toimimiseen ristiriitatilanteissa. Aran lapsen kanssa toimintaterapiassa voidaan harjoitella vuorovaikutuksen perusasioita, kuten osallistumista, katsomista sekä tukea onnistumisen kokemuksia turvallisessa ympäristössä ja harjoitella tunnetaitoja sekä mielipiteiden ilmaisua leikin ja pelailun keinoin.
Sosiaalisten taitojen kehittyminen on kenties haastavampaa mitata tai arvioida kuin vaikkapa lukemisen, liikkumisen tai hienomotoriikan taitojen, mutta niillä on kauaskantoinen vaikutus lapsen hyvinvoinnissa. Sosiaalisten taitojen avulla me löydämme paikkamme yhteisössä, saamme tukea ympärillemme muista ihmisistä, opimme vahvuuksistamme ja saamme onnistumisen kokemuksia vuorovaikutustilanteissa, jotka näkyvät vahvistuvana omanarvontuntona. Eli lapsen kyvyillä asettua mukaan leikkiin on todellakin väliä.
Leikkitaitojen vahvistaminen toimintaterapiassa
Leikki on lapselle tärkeää kehityksen kannalta. Se kehittää lapsen motoriikkaa ja kognitiivisia taitoja monella eri tapaa, kun leikkiessä liikutaan luovasti eri tasoilla, tutkitaan maailmaa ja opitaan uutta, ollaan vuorovaikutuksessa, rikastutetaan sanavarastoa, säädellään tunteita ja tehdään kompromisseja leikkikaverin kanssa, lisäksi luodaan sääntöjä ja selvitetään erimielisyyksiä. Hyvä leikki kestää usein pitkään ja tukee keskittymisen ja tarkkaavaisuuden taitoja. Leikki luo pohjaa monelle muulle toimintakyvyn osa-alueelle kehittyä ja kasvaa.
Leikin voi jakaa leikkitaitoihin, joita havainnoimalla toimintaterapeutti voi löytää niitä kohtia, joissa lapsen leikkitaidot tarvitsevat tukea. Leikkitaitoihin tukea tarvitseva lapsi kaipaa usein läsnäolevan aikuisen mallinnusta leikin kulusta ja selkeää ympäristöä, jossa harjoitella. Taustalta voi löytyä nepsypiirteitä tai vaikkapa kielellisen kehityksen haasteita.
Leikkitaitoja ovat:
- Lelujen käyttö: Lapsi on kiinnostunut leikkivälineistä ja osaa käyttää niitä tarkoituksenmukaisesti.
- Sosiaaliset taidot leikissä: Lapsi toimii muiden kanssa vuorovaikutuksessa, kuuntelee, osallistuu, vuorottelee ja toimii yhdessä sovittujen leikin sääntöjen mukaan.
- Joustamisen kyky: Lapsi pystyy joustamaan ja mukautumaan, jos leikkiin tulee muutoksia. Esimerkiksi uusi lapsi haluaa liittyä leikkiin.
- Mielikuvitus ja roolit: Leikissä lelujen liikuttelun ympärille rakentuu lasten toimesta kokonainen maailma, jossa on hahmoja, rooleja, tapahtumia ja vuorovaikutusta hahmojen välillä.
- Kaikki leikkitaitojen osa-alueet opettavat lasta toimimaan yhdessä muiden kanssa omassa kulttuurissaan, mutta myös oppimaan uutta ja hahmottamaan ilmiöitä sekä omaa kehoaan.
Leikkitaitoihin liittyvät haasteet
Kun lapsi tulee toimintaterapiaan hakemaan tukea leikkitaitoihinsa, on taustalla usein vaikeuksia toimia omassa ryhmässään päiväkodissa tai koulussa yhdessä muiden kanssa. Lapsella voi olla nepsypiirteitä, kielen kehityksen viivästymistä tai muita haasteita, jotka liittyvät itseilmaisuun ja vuorovaikutukseen. Lapsi, joka ei pysty ilmaisemaan itseään toisille niin, että häntä ymmärretään tai toiset eivät toimi hänen mielestään oikeiden sääntöjen mukaan, käyttäytyy monesti turhautuneesti, raivoaa, määräilee tai rikkoo leikkejä. Hän voi myös kieltäytyä osallistumasta kokonaan.
Erityisesti nepsypiirteisillä lapsilla aivojen joustavuuden kehitys on vielä kesken, mikä näkyy leikissä esimerkiksi määräilynä, omien sääntöjen luomisena, yhteen leikkiin jumittumisena, ehdottomuutena, suuttumisena leikissä ja tavaroiden paiskomisena. Monesti nepsypiirteinen lapsi myös vetäytyy leikkimään mieluummin yksin. Joustava käytös leikissä edellyttää, että aivoissa ovat kehittyneet ne osa-alueet, jotka liittyvät mentalisaatioon (kyky hahmottaa toisen ajatuksia, mieltä ja tarkoitusperiä), itsesäätelyyn (kyky olla reagoimatta jokaisen impulssiin) sekä kyky kompromisseihin ja vuorotteluun.
Näitä osa-alueita voidaan tukea lasten toimintaterapiassa esimerkiksi mallintamalla leikkiä yhdessä aikuisen kanssa: Toimintaterapeutti voi valmistella leikin kulkua kuvien avulla, esitellä millä leikitään ja missä, hän voi luoda rauhallisen ympäristön leikille ja sopia yhdessä lapsen kanssa leikin sääntöjä. Leikin aikana toimintaterapeutti leikkii mukana ja sanoittaa lapselle leikin kulkua: Kohtia, joissa suunnitelmat vaativat vuorovaikutusta, sopimista ja kompromisseja. Toimintaterapeutti myös kannustaa lasta ja huomaa edistyksen kohdat: “Sinä osasit tosi hienosti antaa minulle vuoron!”
Toimintaterapeutti miettii leikkitaitoja tukiessaan leikin muodon: Hän valitsee lapselle sopivan taitotason, jossa lapsen oma toimintakyky ja onnistuminen saavat loistaa. Leikki saattaa keskittyä motoriikkaan, kielen kehitykseen tai vaikkapa aistisäätelyyn ja vuorovaikutukseen. Erityisesti aistiyliherkällä lapsella leikin paikka ja leikkikaverit vaikuttavat paljon leikin onnistumiseen, joten erilaiset itsesäätelyn taidot ovat hyvin tärkeä osa-alue huomioida myös toimintaterapiassa. Mallinnettu turvallinen ja kannustava leikkiympäristö lisäävät lapsen kykyä leikkiä ja onnistumisen kokemus antaa lapselle työkaluja opetella joustamisen taitoja.
Arkojen ja vetäytyvien lasten kanssa leikkiympäristön mallintamisessa painotetaan itsesäätelyn sijaan osallistumista ja onnistumista: Leikki tarvitsee aikaa, ennakointia, kiireetöntä ja paineetonta olemista yhdessä ja lapselle mahdollisuuden valita millaisen roolin hän haluaa ottaa. Arka lapsi saattaa mieluummin olla pieni hiiri linnan muurien varjoissa kuin muurin aktiivinen rakentaja. Arka lapsi kaipaa positiivista vahvistamista, rinnalla leikkimistä, ryhmässä mukana olemisen huomiointia kannustavalla tavalla ja lupaa olla oma itsensä leikissä.
Leikin vaiheet ja niiden opettelu toimintaterapiassa
Leikkitaitojen tukemisessa on hyvä havainnoida myös leikin eri vaiheita ja kuinka niissä eteneminen sujuu lapselta. Onko jokin tietty vaihe tai siirtymä haastavampi kuin muut? Toimintaterapeutin kanssa voidaan harjoitella myös kohdennetusti tiettyä leikin vaihetta, jotta päästäisiin sujuvampaan vuorovaikutukseen leikkikavereiden kanssa. Leikissä on yleensä seuraavat järjestyksessä etenevät vaiheet:
- Valmisteluvaihe: Sovitaan yhdessä kuka leikkii mitäkin, millä leikkivälineillä, missä tilassa, kenen kanssa ja mitkä ovat leikin säännöt. Tämä vaihe virittelee lapsia leikkiin ja tukee siten tekemiseen keskittymistä.
- Aloittaminen: Vaihe jossa leikki saa alkaa, sen “lavasteita” rakennellaan, yhteinen mielikuvituksellinen tekeminen ja sääntöjen noudattaminen käynnistyy.
- Leikin huippu ja flow: Leikissä toimitaan yhdessä mielikuvituksen vieminä, leikki syvenee ja tuottaa iloa.
- Ristiriitojen sovittelu: Leikin edetessä rakennelmat voivat sortua, hahmoista tulee epäsopua ja joku haluaa muuttaa sääntöjä. Näissä kohdissa harjoitellaan sopimista ja joustavuutta.
- Lopetus: Leikki rauhoittuu ja hiipuu, on aika siivota tavarat paikoilleen ja lopettaa leikki.
Eri ikäisillä lapsilla on erilaisia leikkivaiheita. Moni lapsi kaipaa leikkimielisiä hetkiä myös oman vanhempansa kanssa, tässä tuotevinkkinä Voimatassun verkkokaupasta Hetkinen -korttipakka.
Kun toimintaterapiassa tuetaan leikin eri vaiheita, kohdennetaan tuki siihen osa-alueeseen, joka tuottaa lapselle vaikeuksia. Toiminnallista leikkiä voidaan opetella syy- ja seuraussuhteita tai toimintaketjuja tutkimalla, jotta lapsi oppii toimimaan leikkiympäristöissä. Moni kaipaa tukea myös silmä-käsi-koordinaatioon tai oman kehon hahmottamiseen tilassa. Tällainen sensomotorinen tai tutkiva leikki liittyy hieno- ja karkeamotoriikan kehitykseen ja ympäristön aistimiseen sekä oman kehon hahmotukseen. Esimerkiksi aistisäätelyn tuen tarve näkyy leikeissä kömpelyytenä, tavaroiden kaatamisena, aistihakuisuutena ja turhautumisena, mitkä aiheuttavat haasteita leikkikavereiden kanssa.
Leikkimisen taitoja voidaan tukea myös kehittämällä abstraktia ajattelua ja kielellisiä valmiuksia: Opetellaan yhdessä käyttämään leikkivälineitä luovasti. Keppi onkin lusikka ja hiekka onkin puuroa. Toimintaterapeutti voi auttaa lasta rikastamaan leikkiä, keksimään lisää abstrakteja yhteyksiä, hahmojen rooleja (kokki, kauppias) ja myöskin ohjaa leikin kulkua aloituksesta lopetukseen. Abstraktin ajattelun ja kielellisten valmiuksien kehittymättömyys tuottaa lapselle haasteita leikissä, jotka näkyvät hermostumisena, kun hän ei ymmärrä sääntöjä tai leikin kulkua eivätkä muut toimi samalla tavalla.
Yksi yleinen leikkitaitojen tukemisen muoto on tunnetaitojen opettelu ja itsesäätely. Erityisesti peleissä voidaan opetella sääntöjä, sosiaalista kanssakäymistä ja ennen kaikkea pettymyksien sietämistä sekä reagoimista niihin (itsesäätelytaidot). Erilaiset tunnekortit ja mittarit auttavat kertomaan tunteesta ja sen voimakkuudesta. Keholliset menetelmät ja hengittäminen voivat auttaa säätelemään omaa reaktiota, toimintaterapeutilla on monia erilaisia työkaluja itsesäätelyn tueksi. Voimatassun vinkkejä löydät täältä. Jos haluat lukea lisää aistisäätelyn haasteista lapsella, lue aikaisempi blogi täältä.
Kaverisuhteiden tukeminen toimintaterapiassa
Leikkitaitojen ja sosiaalisten taitojen tukeminen tähtäävät siihen, että lapsi kykenee muodostamaan omia kaverisuhteita ja tuntee iloa toimimisesta yhdessä muiden kanssa. Erityisesti neurokirjon piirteitä omaavilla lapsilla on vaikeuksia sosiaalisissa suhteissa. Taustalta saattaa löytyä myös kehitysviivettä tai tunnesäätelyn haasteita. Lapsi ei aina tunnista sosiaalisia sääntöjä, ei osaa ylläpitää kaverisuhteita tai ei halua liittyä ryhmätoimintaan. Silloin toimintaterapiassa voidaan harjoitella vuorovaikutusta, kaveritaitoja, ryhmätaitoja ja tukea lapsen omia keinoja säädellä aistiensa kuormittumista erilaisin itsesäätelykeinoin. Toimintaterapiassa luodaan turvallinen paikka harjoitella erilaisia tilanteita konkreettisesti ilman epäonnistumisen pelkoa. Monesti haasteet liittyvät seuraaviin teemoihin:
- Vuorovaikutuksessa toimiminen on perustaito: Kuinka lapsi osaa jutella muille, mennä mukaan, aloittaa toimintaa tai tehdä ehdotuksia.
- Jatkuva vuorovaikutus: Kun leikki tai vuororovaikutus on alkanut, kuinka lapsi osaa pysyä siinä, jatkaa keskustelua tai osallistumista, kuunnella muita, mukautua sääntöihin ja odottaa vuoroaan.
- Ryhmässä toimiminen: Lapsi tunnistaa millainen toiminta ryhmässä on sosiaalisesti sopivaa: odottaa vuoroaan, ei puhu päälle, pysyy ryhmässä, sietää ryhmän sääntöjä ja joustaa tilanteessa, vaikka se ei olisi houkuttelevaa.
- Toisten huomioiminen: Kuinka lapsi tunnistaa toisten mielialoja ja reaktioita? Osaako lapsi asettaa omia rajoja tai kunnioittaa toisten rajoja? Tähän liittyy myös empatiakyky.
Kaveritaitojen harjoittelu toimii parhaiten kavereiden kanssa. Siksi toimintaterapeutti tekee monesti yhteistyötä kodin, koulun tai varhaiskasvatuksen kanssa, jotta lapselle saadaan muodostettua toimivia leikkipienryhmiä ja mietitään ryhmädynamiikan lisäksi ympäristön selkeyttä. Kotona vanhemmat voivat tukea lasta leikkimällä hänen kanssaan ja sopimalla leikkitreffejä, joissa lapsi pääsee pienessä porukassa leikkimään tutussa ympäristössä. Harjoitteluun sisältyy varmasti ristiriitoja, mutta niiden selvittäminen on osa oppimista ja toimintaterapeutti voi antaa vinkkejä siirtymiin, välitunneille ja kotiin keskustelun tueksi. Kaveritaidoissa kehittyminen vaatii yhteistyötä, mutta on yksi merkittävimmistä taidoista lapsen omanarvontunnon ja hyvinvoinnin näkökulmasta.
Voimatassu tuottaa lasten toimintaterapiapalveluja, tutustu meihin täältä!
Toimittanut Toimintaterapeutti Eeva Kahilaniemi, Voimatassulta