Tässä artikkelissa avataan käytännön näkökulmasta lapsen haasteita silloin, kun puhutaan arjen ongelmista, jotka näkyvät aistisäätelyssä ja aistitiedon käsittelyssä. Nämäkin aiheet ovat tuttuja haasteita monen toimintaterapiaan saapuvan lapsen kohdalla, vaikka itse sanat avaavat asiaa varsin vähän.
Aistisäätely tarkoittaa kykyä vastaanottaa, suodattaa eli jättää huomiotta ja käsitellä aistien kautta tulevaa informaatiota. Informaatio, joka tulee aistien välityksellä, kattaa sen mitä näemme, kuulemme, tunnemme, haistamme ja maistamme ja vielä kuinka hermostomme sekä kehomme reagoi aistittuun informaatioon. Lapsen kohdalla aistisäätely kehittyy yksilöllisesti ja sen haasteet huomataan yleensä 2-7 -vuoden iässä, kun lapsi toimii yhä enemmän kodin ulkopuolella erilaisissa ympäristöissä.
Aistisäätelyn tehtävänä on suodattaa pois turhat viestit, jotta osaamme keskittyä ja poimia olennaisia asioita kustakin hetkestä. Suodattaminen myös auttaa hermostoa pysymään hyvässä vireessä, kun se ei kuormitu kaikesta ympärillä olevasta. Aistisäätely siis tukee aivojemme kykyä pysyä optimaalisessa vireystilassa, joka mahdollistaa oppimisen, sopeutumisen, tehokkaan toiminnan ja palautumisen. Ilman toimivaa säätelyä ihminen kuormittuu ja oirehtii moninaisin tavoin. Haasteet aistisäätelyssä saattavat olla viite ADHD:sta tai muusta neurokirjon häiriöstä.
Aistisäätelyn haasteet näkyvät eri tavoin
Aistiyliherkkyys
Aistiyliherkkyys tarkoittaa nimenomaan sitä, että aistit ovat yliherkät. Yliherkällä lapsella ärsykkeet tuntuvat hyvin voimakkailta. Esimerkiksi äänet tuntuvat kovilta, valot liian kirkkailta tai vaatteiden saumat inhottavilta. Moni aistiyliherkkä lapsi kokee myös mielestään väärät ruuan koostumukset tai lämpötilat epämiellyttävinä. Joskus tunnekokemus voi tuottaa lapselle suorastaan kipua. Aistiyliherkkyys tuntuu monesti myös lapsen koko kehossa: Asennot tai liikkeet voivat tuntua ikäviltä, lapsi saattaa myös kokea pienen kivun suurempana kuin muut.
Arjessa jatkuvaa ylikuormitusta kokeva hermosto reagoi monesti vetäytymällä, raivoamalla tai pelolla: Lapsi saattaa pelätä tiettyjä ääniä tai paikkoja, eikä aikuinen aina osaa yhdistää pelkoa aistisäätelyn ongelmiin. Lapsen ylikuormittunut hermosto voi käydä kierroksilla vielä illalla ja nukahtaminen saattaa olla vaikeaa. Lapsi voi myös heräillä öisin monta kertaa. Aistien kuormittuminen voi näkyä myös aikuisen näkökulmasta haastavana käytöksenä: Lapsi kiukuttelee eikä suostu menemään suihkuun, pukeutumaan tai pesemään hampaitaan, koska niihin liittyy epämiellyttäviä tuntemuksia.
Toimintaterapeutin huomioita yleisimmistä aistiyliherkkyyden ilmenemismuodoista:
- Monesti lapsi kokee tunteita vaatteissa ja vanhempien täytyykin laittaa paljon aikaa ja vaivaa lapselle mukavien vaatteiden etsimiseen. Kun sopivat löytyvät, kannattaa ostaa useammat kappaleet samaa vaatetta. Yleisin ongelma tuntuu olevan saumat, mutta lapsi saattaa kokea ikävinä myös vaatteiden laput, tietyt materiaalit, kulkea saumat ylöspäin tai suostuu käyttämään vain tiettyjä alusvaatteita. Lapsissa on eroja: Joku haluaa pukeutua mahdollisimman löysiin ja vähän tuntuviin vaatteisiin, toinen taas kaipaa kireitä vaatteita, jotka voi aistia napakasti. Aistiyliherkälle lapselle vaatteiden aikaansaama tunne voi olla hyvinkin tukala, joten sitä ei tulisi ohittaa pikku juttuna.
- Aistiyliherkkä lapsi yleensä joko välttelee tai hakeutuu aistimuksiin.
- Kun lapsi toimii aistihakuisesti, hän saattaa hakeutua vauhdikkaisiin puuhiin, juosta ja huutaa, sekä etsiä vahvoja fyysisiä kontakteja: Lujia halauksia, nujuamista ja nyhjäämistä toisen kanssa, paini voi rauhoittaa aisteja, hipsuttelu tai pieni silittely saattaa tuntua suorastaan ahdistavalta. Lapsi pyrkii siis koko ajan stimuloimaan syvätuntoaistiaan.
- Aistihakuisuus voi näkyä vaatteissa: hihansuut ja kaulukset on pureskeltu.
- Kun lapsi välttelee aistikokemuksia, on hän monesti arka, turvaton, pelokas ja haluton kokeilemaan uusia asioita.
- Ruokailuissa tällainen lapsi on valikoiva: Uudet maut ja koostumukset tuntuvat epämiellyttäviltä ja pelottavilta.
- Aistikokemuksia välttelevä lapsi pelkää usein rajuja leikkejä, keinumista tai liukumäkiä, sillä kokemus jalkojen irtoamisesta maasta tuntuu ahdistavalta.
- Kotona lapsi saattaa pelätä imurin ääntä ja laittaa kädet korvilleen. Hän myös stressaantuu jatkuvista näköärsykkeistä, joten kodin tulisi olla mahdollisimman selkeästi sisustettu. Tavarakasat ja epäselkeys lisäävät ärsykkeiden tulvaa.
- Koulussa on hyvä luoda levottoman oloiselle aistiyliherkälle lapselle sallittuja paikkoja liikkua, jotta keskittyminen onnistuu: Nystyrätyynyt tuolille istumista helpottamaan, kuminauhat pulpettien jalkoihin, jotta saa pomputtaa jalkateriään ja moni käyttää myös kuulosuojaimia, jotta voi sulkea pois häiriötä.
On hyvä ymmärtää, että aistiyliherkkyydestä kärsivällä lapsella aistimusten aiheuttama kuorma kehossa ja hermostossa on suuri. Stressitilassa toimiminen aiheuttaa monesti vaikeuksia arkitoiminnoissa sekä myös sosiaalisissa suhteissa: Leikit eivät suju, lapsi saattaa suuttua ja heitellä tavaroita. Lapsi ei halua osallistua vaikkapa musiikkihetkiin ja suorastaan lamaantuu äänekkäissä tilanteissa.
Näitä vaikeita tilanteita voi onneksi harjoitella, esimerkiksi juurikin toimintaterapiassa. Ammattilaisen kanssa lapsi voi harjoitella, opetella sopeutumista ja pikku hiljaa sietää paremmin ärsyketulvaa. Lapsi myös kasvaa ja kehittyy, mikä monesti auttaa, kun aivotkin kehittyvät. Aikuisten tehtäväksi jää ympäristön muokkaaminen: Saako melua, hälyä, valoja ja ärsykkeitä vähennettyä? Onko lapselle rauhallista paikkaa, johon vetäytyä? Löytyykö ruokailuun joustavuutta ja apukeinoja, niin että ruokailu pysyy silti monipuolisena?
Joskus aistiyliherkillä lapsilla on niin sanottuja turvaruokia. Esimerkiksi kouluterveydenhuolto voi auttaa määrittelemään niitä aistiyliherkille lapsille, jotta he saavat syötyä ruokailussa riittävästi. Lue lisää turvaruuasta vaikkapa täältä.
Aikuisen turvaa lapsi tarvitsee myös: Aistiyliherkkyys vaikuttaa lapsen käyttäytymiseen erilaisissa tilanteissa ja lapsi kokee monenlaisia hankalia tunteita. Niistä on tärkeää puhua kotona ja hoidossa tai koulussa, sillä usein lapsi ei pysty hallitsemaan tai hillitsemään reaktioitaan, kun aistiärsykkeet ajavat hermostoa äärirajoille.
Aistialiherkkyys
Aistialiherkkyys on yliherkkyyden vastakohta: Lapsi kokee ulkopuolelta tulevan aisteihin kohdistuvan informaation tavanomaista heikommin. Kun aistimukset ovat heikompia, voi se hämmentää ympärillä olevia aikuisia suuresti, sillä lapsi hakee jatkuvasti vahvoja aistiärsykkeitä. Lapsi ei myöskään aina tunnista kehoon kohdistuvia ilmiöitä. Lapsen kipukynnys saattaa olla suuri: Hän ei kenties huomaa, jos suihkun vesi on kylmää tai juoma liian kuumaa. Joskus saattaa vaikuttaa siltäkin, että lapsi reagoi jotenkin laiskasti tai hitaasti eikä seuraa tai kuuntele. Lapsi toimii aistihakuisesti, eli yrittää ottaa aisteillaan vahvempaa kontaktia kosketellen, haistellen, maistellen, puhuen kovaa tai painautumalla kehollaan, joskus hytkyttäen tai jatkuvalla liikkeellä.
Esimerkkejä lapsen aistialiherkkyydestä:
- Lapsi ei tunnu maistavan ruokaa tai osaa tehdä eroa eri makujen välillä. Ruuan lämpötilan arviointikin on haastavaa.
- Lapsen kiputuntemukset ovat normaalia heikompia, samoin lämpötilavaihtelujen tuntemukset.
- Lapsi ei huomaa ihollaan tapahtuvia asioita: Nenän vuotamista, väärinpäin olevia vaatteita tai pieniä naarmuja.
- Lapsi reagoi hitaasti puheeseen, tehtäviin tai ei pysy kirjan riveillä, koska katse väsyy ja alkaa harhailla.
- Lapsen näköaisti saattaa viehättyä vilkkuvista valoista, jotka stimuloivat näköaistia voimakkaasti.
- Lapsi ei huomaa hajuja.
- Lapsi viihtyy paikoillaan ja välttelee haastavaa liikuntaa, joskus hän voi vaikuttaa jopa kömpelöltä.
- Lapsi ei tunnista tarpeitaan: Nälkä tai pissahätä saattavat jäädä huomaamatta.
- Aistialiherkkälapsi saattaa ulospäin näyttäytyä rajusti käyttäytyvänä, heittelehtivänä, kovaäänisenä tai kömpelön oloisena, koska hän jatkuvasti hakee voimakkaita aistimuksia.
Aistihakuisuus
Aistihakuisuus on tyypillinen toimintatapa aistialiherkkyyttä kokevalle lapselle. Monesti tällaiseen haasteeseen liittyvät neuropsykiatriset piirteet ja apua haetaan myös toimintaterapiasta, jota palvelua Voimatassukin tarjoaa. Aistihakuinen lapsi pyrkii jatkuvasti saamaan voimakkaampia aistimuksia ympäristöstään, jotta voisi tuntea niitä paremmin. Aistialiherkkyydessä aistimuksen kynnys on korkea, joten hermosto tarvitsee vahvoja signaaleja aktivoituakseen.
Ulospäin tämä saattaa lapsella näkyä poukkoilemisena, riehumisena, huutamisena, kiljumisena, jopa tönimisenä ja tuuppimisena. Lapsi saattaa myös maistella ja haistella vähän kaikenlaista tai nuolla pintoja. Aistihakuiset piirteet tulkitaan usein väärin huonoksi käytökseksi, joten lapsi kaipaa aikuiselta ohjauksen lisäksi joustoa, ymmärrystä ja välineitä kokea maailmaa vahvemmin.
Hän saattaa nauttia tehtävistä, joissa käytetään paljon voimaa, nostellaan tai jopa painitaan. Hänelle voi antaa käteen asioita, joissa on tunnusteltavia pintoja, kuten piikkejä tai nystyröitä. Aistihakuinen lapsi saattaa pitää myös limasta, taikahiekasta tai vaikkapa riisistä, johon käsiä saa upottaa. Painopeitto tai -eläin voi tuntua lapsesta hyvältä ja rauhoittavalta. Pitkissä istumista vaativissa tilanteissa lapsen voi olla helpompi suoriutua, jos hän saa istua liikkeessä vaikkapa jumppapallon päällä tai pitää välillä taukojumppaa. Maistelemiseen voi antaa rouskuvia tai vahvasti suussa tuntuvia ruokia, kuiva näkkäri on hyvä esimerkki. Terapiavälineistä löytyy myös pureskeltavia koruja. Moni stimuloi kuuloaistiaan valkoisella kohinalla, tai näköaistiaan esimerkiksi laavalampuilla tai liikkuvilla nestetiimalaseilla.
Olennaista on, että aistihakuisen lapsen stimmaamista, eli aisteja stimuloivaa käytöstä, ei tulisi kieltää. Se tulisi suunnata sellaisiin toimintoihin, jotka tukevat lapsen turvallista suoriutumista arjessa ja sosiaalisissa tilanteissa.
Vinkit aistien stimuloimiseen luonnossa:
- Hipsuta erilaisia pintoja: Pehmeä ja märkä sammal, karkea kivi tai raapiva käpy.
- Käytä voimaa ja katko keppejä, vieritä kiviä, heitä leipiä veteen tai käpyjä metsään, työnnä tai halaa puuta.
- Aisti koko keholla: Kieri tai tee kuperkeikkoja sammalmättäällä.
- Käytä eri elementtejä: Juo kylmää vettä pullosta, upota kätesi rantaveteen ja aisti viileys, kosketa talvella lunta.
- Pidä ääntä: Laulele metsässä tai huuda kaikua.
Aistitiedon käsittelyn haasteet
Aistitiedon käsittelyn haasteet eli ammatillisella kielellä sensorisen integraation häiriöt tarkoittavat lapsella sitä, että hänellä on vaikeuksia vastaanottaa, jäsennellä ja reagoida aistiärsykkeisiin sopivana pidetyllä tavalla. Aistitiedon käsittelyn haasteet kattavat kaikki yllä mainitut erilaiset ilmenemismuodot: aistiyliherkkyyden, aistialiherkkyyden sekä aistihakuisuuden. Lyhyesti puhutaan vain aistitiedon haasteista. Haasteita löytyy 5-10 %:lla väestöstä ja ne liittyvät monesti autismin kirjoihin tai ADHD:hen.
Arjessa näitä erilaisia häiriöitä tuetaan ympäristöä muokkaamalla, apuvälineillä ja päivittäisen kuormituksen tason säätelyllä tauoin ja rutiinein. Ammatillista apua tarjoavat yleensä toimintaterapeutit tai sensoriseen integraatioon syventynyt terapeutti. Arjen kokonaisuus on laaja paketti, johon liittyy lapsen uni, vuorokausirytmi, nälkä ja kylläisyys, vireystila, tunteet, niiden säätely ja sosiaaliset suhteet. Aistitiedon käsittelyn haasteet näkyvät monesti myös oppimisessa.
Jos sinulla on herännyt huoli lapsesi suoriutumisesta omassa arkiympäristössään, niin keskustele aiheesta neuvolassa tai kouluterveydenhuollossa. Pienet arjen haasteet ja aivojen aistisäätelyn keskeneräisyyden hoituvat kotona ympäristön muutoksin. Suuremmissa haasteissa teidät ohjataan toimintaterapeutin arvioon ja saatte sen kautta ammattilaisen tuen ja käytännön vinkit sujuvampaan arkeen. Lue täältä blogikirjoitus aiheesta: milloin lapsi tarvitsee toimintaterapiaa?
Tämän kirjoituksen takaa löytyy Tampereen Koivistonkylässä toimintaterapiapalveluja lämmöllä ja perhelähtöisesti tuottava Voimatassu. Tutustu meihin lisää!
P.S. Meillä Voimatassulla ei ole erikseen sensorisen integraation koko täydennyskoulutuksen käynyttä toimintaterapeuttia, vaikka aistitiedon käsittelyn haasteiden kanssa muuten olemmekin tekemisissä viikottain.