Lasten ryhmätoiminta 23.- 25.10.2020
Toimintaterapiaopiskelija mukana lasten yhteisöllisessä ryhmätoiminnassa
Toimintaterapiaharjoittelussani sain kutsun tulla mukaan viikonlopuksi Voimatassun järjestämään lasten yhteisölliseen ryhmätoimintaan Teiskoon. Tuona lokakuisen perjantai-iltapäivänä, kun kaarsin autollani Eevan tiluksille Teiskon maalaismaisemiin, en tiennyt, kuinka tuleva viikonloppu jäisi auttamattomasti mieleeni.
Voimatassu toteuttaa lasten yhteisöllistä ryhmätoimintaa alihankintana Pelastakaa Lapset ry:lle. Toiminnassa mukana olevilta yrittäjiltä vaaditaan sosiaali-, kasvatus- tai terveysalan koulutustaustaa sekä Green Care osaamista.
Yhteisöllisessä ryhmätoiminnassa keskeistä on Green Care-ajattelu, jossa luontoa ja/tai eläimiä hyödynnetään toiminnan tukena. (Pelastakaa Lapset ry 2020.) Voimatassu Oy:n ryhmätoimintaan kuuluvat maaseudulla tapahtuvat arkiset pihapuuhat ja kunnossapitotyöt kuin myös eläinten hoitaminen ja retkeily lähitienooseen. Kaiken yhdessä tekemisen ohella harjoitellaan muun muassa omien tunteiden ilmaisemista ja yhteistyö- ja vuorovaikutustaitoja. Omien vahvuuksien löytäminen on niin ikään tärkeää. (Voimatassu Oy 2020.)
Perjantai
Pauliina, toinen ryhmätoiminnan ohjaajista havainnollisti tulevaa viikonloppua esittelemällä minulle viikonlopun päiväohjelmat. Oli perjantai ja viikonloppua käytiin vielä läpi ohjaajien kesken. Niinhän sitä sanotaan, että hyvä suunnittelu takaa onnistuneen lopputuloksen. Sitten ovi kävi, ensimmäiset lapset saapuivat ja ryntäsivät valtaamaan yhden makuuhuoneen itselleen. Talo täyttyi puheensorinasta ja naurahduksista, kun vaihdetaan kuulumisia. Toisaalla taloa eroahdistus sai tunteet heittelemään. Kokeneet ohjaajat Eeva ja Pauliina vakuuttelivat, että suru menee ohi, kun äiti on hävinnyt näkyvistä. Ja näin kävikin. Tutustuimme toisiimme viikonlopun suosikkipeliksi nousseen Harry Potter -Alias pelin lomassa.
Iltaohjelmaan kuului lampaiden ruokkiminen ja perheen koirien ulkoilutus. Lokakuinen ilta oli jo hämärtynyt, kun marssimme kohti lampolaa. Lampolassa odotti yllätys, kun valot eivät syttyneetkään valaisemaan puuhiamme. Onneksi nuorisolla oli kännykkä mukana, niin saimme sen verran valoa lampolaan, että näimme heiniä heitellä. Iltakävely jatkui kuulasta tähtitaivasta ihaillessa. Lapset pohtivat: ”Kuinka samat tähdet voivat näkyä kaikkialla maailmassa?” Etsimme yhdessä taivaan tähdistöistä isoa karhua ja pikku karhua. Tuumin mielessäni, milloin olen viimeksi pysähtynyt miettimään, kuinka lavea maailma onkaan.
Lauantai
Retkipäivä valkeni ennusteista poiketen aurinkoisena, joskin hieman kirpeänä. Aamutoimien jälkeen koko konkkaronkka pakkautui autoon ja matka kohti Orivedellä sijaitsevaa Pukalan luontopolkua alkoi.
Luontopolku mutkitteli vahvojen mäntyjen suojaamilla metsäpoluilla. Välillä pysähdyimme ihailemaan metsän siimeksestä löytyvää lampea. Pitkospuut olivat paikoin liukkaita ja niiden päällä tasapainoilu vaati taituruutta. Lasten innostuksella ei ollut rajaa, kun metsästä löytyi yksi toisensa jälkeen kultaisia aarteita, suppilovahveroita, mukaan kerättäväksi. Pauliinan innostamana lapsista kuoriutui retken aikana todellisia sienestäjiä. Iltapalaksi olikin luvassa sieni focaccialeipää. Levähdys laavulla oli paikallaan, sillä nälkä alkoi kurnia vatsaa ja vireystila laskea, niin pienillä kuin isoillakin retkeilijöillä. Nuoriso sai vastuullisen tehtävän toimia edellisiltä retkeilijöiltä jääneen hiipuvan nuotion sytyttäjänä. Pienemmät lapset seurasivat sivusta, ehkä tuumienkin, että jonain päivänä voi olla heidän vuoronsa olla tulentekijöinä. Nokimakkarat nuotiolla, Pukalan järven rannalla, rauhallisine jutusteluineen tekivät poikaa joka retkeilijälle. Aurinkokin oli saapunut iloksemme kullaten järven pinnan kirkkailla säteillään. Otin nautiskellen vastaan myöhäissyksyn auringonsäteet ja vedin syvään raitista ilmaa sisään, tästä hetkestä pitää nauttia. Levähdystauosta ja retkiherkuista virtaa saaneena loppu matka sujui varsin sutjakasti luonnon kauneutta ja elämää ihmetellen ja ihaillen.
Retkeltä saavuttuamme isommat pojat jäivät talon isännän avuksi rakennushommiin ja muut retkeläiset suuntasivat sisätiloihin askartelemaan ja sieniä perkaamaan. Iltapalaksi tarjottavan sienipiirakan tekoon pääsivät lapset osallistumaan Pauliinan kanssa. Poikien tultua rakennushommista nautittiin yhdessä isännän tekemää herkullista päivällistä, niitä näitä ruokapöydässä turisten. Vuorossa oli yhdessä oloa pelaillen ja jutustellen mukavia. Mielekkäissä ja monipuolisissa touhuissa päivä oli kääntynyt jo illaksi. Vielä oli vuorossa saunomista, jonka rauhoittava lämpö kruunasi touhukkaan päivän.
Sunnuntai
Sekä kellojen siirto että lasten toimeliaisuus yllättivät minut. Aamulla saapuessasi tavallista aiemmin paikalle, olivat lapset jo täydessä touhussa. Eevan ohjeita noudattaen kukin lapsista oli pakannut omat tavaransa ja huoneet olivat siistitty. Mietin mielessäni, onpas varsin tehokasta toimintaa. Kokoonnuimme yhteen ja Eeva jakoi talon työt. Yhteisen koiralenkin jälkeen jakaannuimme kunkin vastuulla oleviin kotitöihin. Aidan korjaamiseen tarvittiin nuoren käteviä käsiä. Lampolassa laitettiin haravat heilumaan lampaiden katsellessa lasten iloisia touhuja. Kanalassa kanat odottivat ruokaa ja juomavesien vaihtajaa. Munatkin piti kerätä pesästä. Yksi lapsista sai toimia minun opettajana, miten kanalassa työt hoidetaan. Ja kyllä hän oli polleena, kun osasi toimia juuri niin kuin Eeva oli ohjeistanut ja kanat kotkottivat hänelle tyytyväisinä. Ulkotöiden iloisessa tuoksinassa kului hyvä tovi. Ja vasta tehdyt työt ja vatsan kurina pakotti yhden, jos toisenkin hakeutumaan sisätiloihin. Kyllä nyt ruoka maistui. Ruokailun lomassa keskusteltiin viikonlopun touhuista. Yhteinen viikonloppu alkoi kohta olla jo takanapäin. Ruokailun jälkeen lapset antoivat vielä tutusti myös kirjallista palautetta menneestä viikonlopusta. Palautteista paistoi, että mukavaa oli ollut. Ja sehän lämmitti ohjaajien mieltä. Lasten ryhmätoiminta päättyi yhteisiin kakkukahveisiin vanhempien kanssa. Ja herkullinen täytekakku oli tehty lasten kanssa yhdessä – tottakai.
Olen haltioissani tällaisesta ”tavallisesta” yhdessä tekemisestä, joka tuo jokaisen lapsen osalliseksi toimintaan. Siinä missä aikuisille niin lapsillekin on tärkeää, että heillä on mahdollisuus sekä hankkia osaamista että näyttää osaamistaan. Jokainen ryhmätoiminnassa mukana ollut lapsi sai loistaa omilla vahvuuksillaan ja niitä myös hyödynnettiin toiminnassa. Lapsilla ja nuorilla omien vahvuuksien löytäminen on tärkeää, sillä se kohentaa roimasti heidän itsetuntoa ja minäkäsitystä. Toivoisin kaikille lapsille ja nuorille tämänlaisia ”tavallisia” arkisia kokemuksia, joissa voi kokea itsensä merkityksellisenä toimijana. Takana on merkityksellinen ja silmiä avaava viikonloppu lasten ryhmätoiminnassa Voimatassu Oy:lla.
Tekstin on kirjoittanut syksyllä 2020 Voimatassulla harjoittelussa ollut toimintaterapeuttiopiskelija Susanna. Lasten ryhmätoimintaa järjestettiin ensimmäinen ryhmätoimintakausi koronavuonna 2020 ja toiminta jatkuu vielä toisella ryhmällä vuonna 2021 hieman pienemmällä ryhmäkokoonpanolla Valviran muuttuneiden ohjeistusten vuoksi.