Kevään 2020 unohtumattomin tapahtuma oli koronaepidemia ja sen monet seuraukset ihmisten arkeen. Epidemian keskeisin vaikutus toimintaterapian järjestämiseen oli se, että terapia suositeltiin toteuttamaan etämenetelmin. Etäterapiaan siirtyminen tarkoitti käytännössä sitä, että terapeutin tuli muutamassa viikossa ottaa haltuun työkaluja ja menetelmiä, joista ei juuri ollut aikaisempaa kokemusta.
Terapian toteuttamistapa muuttui suuresti myös terapeutin antaman ohjaamisen osalta. Asiakkaat olivat nyt kodeissaan, joten heidän läheistensä sitouttaminen terapiakertojen toteuttamiseen nousi keskeiseksi. Terapeutin tuli nyt ohjata paitsi asiakasta, myös heidän läheistään.
Etäyhteydellä toteutettava terapia korostaa asiakkaiden toiminnallisuuden erilaisuutta. Toisen asiakkaan toimintakyky vahvistuu enemmän läheisen vahvan tuen avulla, kun taas toinen hyötyy siitä, että läheinen on vain taustatukena. Viikkojen myötä nämä uudet toimintatavat löysivät uomansa ja etäterapia tuotti tulosta, kaikesta uutuudesta huolimatta. Asiakkaiden läheiset osallistuivat prosessiin kiitettävästi.
Etämenetelmät osoittautuivat toimivaksi lisäksi kasvokkain tapahtuvalle toimintaterapialle. Niiden avulla voidaan vahvistaa asiakkaan läheisten sitoutumista terapiaan ja syventää läheisten ymmärrystä toimintaterapian mahdollisuuksista. Myös etäyhteyden aiheuttama vuorovaikutuksen erilaisuus voidaan käyttää terapiassa hyödyksi. Tämä vaatii osapuolten ennakkoluulottomuutta ja rohkeutta, ja sitä kuluneena ”koronakeväänä” löytyi kaikilta osapuolilta. Nähtäväksi jää, miten etäterapiaa tullaan hyödyntämään myös sitten, kun tilanne palaa normaaliksi. Etäterapiasta saaduilla kokemuksilla voidaan joka tapauksessa muokata terapiasta entistä tehokkaampaa, saavutettavampaa ja monipuolisempaa.
Kirjoittaja:
Toimintaterapeuttiopiskelija Virpi 