Conference – Nordic Schools for Therapydogs Conference – Nordic Schools for Therapydogs

Conference – Nordic Schools for Therapydogs Conference – Nordic Schools for Therapydogs 15.-16.6.2019 Stockholm

Olin muutama viikko takaperin Tukholmassa tai tarkemmin sanottuna Ekerössä Nordic Schools for Therapydogs Conferencessa kahden muun suomalaisen koira-avusteisen työskentelyn ammattilaisen kanssa. Matka oli mielenkiintoinen ja konferenssipaikka suorastaan upea Skytteholman hotellimiljöö. Ensimmäisen seminaaripäivän ilta huipentui Svenska Terapihundskolanin 10-vuotisjuhliin jossa oli leppoisa tunnelma, hyvää ruokaa ja mukavaa seuraa.

Konferenssissä oli puhumassa maailmalta tuttu, eläinavusteisen työskentelyn yksi tunnetuimpia nimiä ja pioneereja, psykologi Aubrey Fine. Hän on kirjoittanut useita eläinavusteisen työskentelyn kirjoja ja seuraava painos Handbook of Animal Assisted Therapy on ilmestymässä aivan näillä näppäimillä.

Lauantain ohjelmassa oli Aubrey Finen luento Understanding the Impact of the Human Animal Bond sekä koira-avusteisesta työskentelystä erityisesti lasten ja nuorten parissa (Johanna Rosenfal ja Helena Eriksson). Iltapäivällä oli koiratreenejä workshopin muodossa.

Sunnuntain seminaaripäivä mukaili lauantaita ja Fine kertoi hyvin konkreettisin esimerkein ja kokemuksen säestämänä ajatuksiaan Balancing the Benefits to Humans and Animal Welfare.  Gunn Pederssenin aiheena oli iäkkäimpien asiakkaiden parissa mielenterveyden ja fyysisen toimintakyvyn rajoitteet. Iltapäivällä nautimme taas koiratreenistä ja workshopista, mutta tällä kertaa aiheena oli pari case-tapausta sekä konkreettista mindfullness harjoitetta koira-avusteisesti. Mikä rentouttava päivän päätös. Sunnuntaipäivän päätti Aubrey Finen yhteenveto Reflections on AAI´s Past and Developing a Rouad Map for our Future. Katsaus siis menneeseen ja tulevaan.

IMG_20190615_161729

AAI jaotelmista on nähtävillä aina muutamiakin erilaisia versioita. Olen itse nostanut Animal assisted social workin eli eläinavusteisen sosiaalityön erilliseksi osaksi AAI jaotelmaa, sillä erityisesti Suomessa työskentelymuoto eroaa huomattavasti muusta ns. terapia- ja kuntoutustyöstä sekä opetuksen ja kasvatuksen puolesta. Käsittelin aihetta kirjassani Eläinavusteinen interventio -asiakkaan toiminnallisuuden tukeminen koira-avusteisin menetelmin, joka julkaistiin syksyllä 2016. Mielestäni on melko suppeaa mikäli jaotelma ammatillisesta eläinavusteisesta työskentelystä jaetaan vain Animal assisted therapy ja Animal Assisted Education vaihtoehtoihin. Koen itse ainakin tärkeänä sen, että terapiasta tai eläinavusteisesta terapiasta ei puhuta muuta kuin silloin jos ammattihenkilön pohjakoulutus on laillistettu terapeutti eli esim. puhe-, toiminta-, fysio- tai psykoterapeutti. Tokikaan Suomessa ei ole mitään juridisia esteitä puhua terapeutista myös muissa yhteyksissä, mutta tämä antaa asiakkaalle sekavan mielikuvan.

Aubrey Fine toi hyvin esiin ne haasteet, jotka itsekin koira-avusteisessa työskentelyssä tunnistan. Eläimen hyvinvoinnin kustannuksella ei voida saada aikaan terapian etenemistä, joten jatkuvasti prosessissa on tasapainoteltava näiden kahden teeman välillä. IMG_20190616_104815.jpg

Fine tiivisti ajatuksensa kuvaan Understanding The Process of Therapy, jonka keskiössä – on Understanding  eli ymmärrys. Kaaviokuvasta lähtee keskeltä kolmeen suuntaan toimintaa, jossa keskiössä on aina asiakas ja hänen taustansa sekä tarpeensa. Toisena tulee terapeuttiset tavoitteet ja vasta kolmantena tulokset (outcomes).  IMG_20190615_163006

 

 

Haluatko tietää lisää kuulumisia seminaarista? Ota yhteyttä! 

Mikäli haluat lukea enemmän eläinvusteisesta työskentelystä, tilaa kirja!

Kohti vireyden tasapainoa ja tunteiden tunnistamista

”Stressillä tarkoitetaan tilannetta, jossa ihmiseen kohdistuu niin paljon haasteita ja vaatimuksia, että sopeutumiseen käytettävissä olevat voimavarat ovat tiukoilla tai ylittyvät.” (Lainaus kirjasta Merja Tompuri: Tenavat tasapainoon, alkuperäinen lähde Mattila, 2010)

Olin tänään Hoitava Hengitys (TM) koulutuksessa, jossa puhuttiin paljon jo pelkän hengityksen vaikutuksista ihmisen terveyteen ja hyvinvointiin. Hyvä hengitys lisää elämään energiaa, vähentää stressin oireita, parahtaa keskittymiskykyä, paranta elimistön hapensaantia, joka puolestaan rentouttaa kehoa, mieltä ja parantaa unenlaatua. Jäin miettimään, kuinka vähän hengityksestä puhuttiin vaikkapa omassa toimintaterapiakoulutuksessanikaan, josta on aikaa kuitenkin melko vähän. Ylipäätään sosiaali- ja terveysalan työssä aihetta käsiteltiin olemattoman vähän, vaikka kyse on voimakkaasti omaan käyttäytymiseemme, terveyteemme ja hyvinvointiimme vaikuttavasta asiasta. Työssäni törmään päivittäin lapsiin joiden stressi -ja kuormittumistila lyö lapsen sietokykyyn nähden yli.  Nyrkit heiluvat, lapsi jännittää tai joutuu pinnistelemään selviytyäkseen arjen toiminnoista (hengitys on pinnallista suun kautta tapahtuvaa), eikä lapsella (kuten ei meillä monella aikuisellakaan) ole keinoja käsitellä asiaa.

Toinen syy mikä saa minut tänään käsittelemään tätä aihealuetta on varmasti viikolla ollut Puhu -koiraa luento. Olen käynyt pitämässä Pirkanmaan alueen opistoilla jo usean vuoden ajan aina kerran lukukaudessa Puhu koiraa -luentoa, jolla käsitellään koiran vuorovaikutusta, elekieltä ja käyttäytymistä. Jo Tuire Kaimio on kuvannut loistavasti kirjassaan Pennun käyttäytyminen, ihmisen ja koiran elekielen eroja. Siinä missä ihmiselle on luontaista katsoa kohden/silmiin, tulkitaan tämä luottamuksen ja rehellisyyden eleeksi. Koirakielellä sama tuijottaminen tulkitaan uhaksi ja koira yrittää luonnostaan välttää katsekontaktia. Olen vuosien aikana koulutuksissa puhunut paljon elekielen eroista ja siitä, kuinka tärkeää on eläinavusteisessa työskentelyssä tuntea eläinlaji ja kyseinen eläin, minkä kanssa työskentelemme. Työn etiikasta saan varmasti kokonaisen artikkelin aikaiseksi myöhemmin, mutta mielestäni liian vähän kiinnitetään huomiota eläimen lajityypillisen käyttäytymisen tuntemiseen tässä työmuodossa. Se on kuitenkin yksi tärkeimmistä työkaluista, mitä hyödynnän ainakin itse peilatessani koiran toimintaa asiakkaan olemukseen, vireystilaan, jaksamiseen tai toiminnan onnistumiseen.

Toimintaterapia-arvioinnissa kävi talvella eräs kouluikäinen lapsi, jonka kanssa vuorovaikutus oli jokseenkin haastavaa, eikä lapsi pystynyt peilaamaan mitään esittämistäni itsearviointikysymyksistä tai tehtävistä itseensä. ”Mitään ongelmaa ei ole, kaikki sujuu hyvin” ja lapsen ulkoinen olemus kuitenkin huusi aivan muuta. Eräänä kertana minulla oli terapiatilassa koirat mukana, ilman, että niillä oli ajateltu olevan sen suurempaa roolia itse toimintaterapia-arvioinnin toteuttamiseen. Äkkiä lapsi kuitenkin pohti koiran kanssa lattialla pyöriessään sitä, kuinka itsekin on melko laiska ja tekee lyhyesti jonkin asian ja hetken päästä vireystila väsähtää. Aivan kuten Valmallakin. Koira toteaa hetken työskenneltyään että ”jaa, voinpa mennä tässä pötköllenikin” jos juuri sillä hetkellä ei aktiivisesti ympäristössä tapahtu mitään tai koira kokee, ettei ymmärrä ihmisen sille asettamaa toivetta ja turhautuu yrittämään muutamaa kertaa pidemmälle. Lapsi on vastaavassa tilanteessa, ettei jaksa pinnistellä ja päättää olla tekemättä mitään.

dav

Kuvassa vasemman puoleinen koira-avusteiseen työhön askartelemani tunnemittari, joka on pyörinyt työsalkussani valehtelematta jo useamman vuoden ajan, kaipaisi hieman päivitystä. Aloin jatkojalostamaan ideaa hieman pidemmälle, koska koen, että yksin tunnemittari ei riitä kuvaamaan käyttäytymisen tai viretilan kuormaa. Vireystila-mittarin kuvat ovat  Tampereen kaupungin verkkosivuilta (linkki löytyy alempaa) ja koirakuvat omista TunneTassut -koira-aiheiset tunnekortit ja muistipeli korttisarjastamme.

Ideana on, että Vireystilamittariin tulee vastaavalla tavalla kuin tunnemittarissa on säätönauha, niin kaksi säädettävää nauhaa helmellä. Asiakkaan tehtävänä on arvioida koiran vireystilaa ja opetella tunnistamaan milloin koira käy ylikierroksilla tai on rauhallinen ja sen kanssa pystyy työskentelemään SEKÄ opetella tunnistamaan omaa vireystilaansa sekä peilaamaan näitä keskenään.

Koirien elekielestä puhuttaessa käytetään usein termiä Rauhoittavat signaalit, joka on norjalaisen pitkän linjan koirakouluttaja Turid Rugaasin lanseeraama käsite. Usein kuvaan koiran signaalikieltä liikennevaloilla. Kun signaalit ovat pieniä ja usein huomaamattomia, koiralla on vielä hyvä olla, ollaan vihreällä värillä ja silloin saa mennä. Keltaisella värillä pitäisi alkaa jo himmailemaan ja valmistautua jarruttamiseen, pysähtymiseen ja välttää punaista. Viimeisenä eletään sakkovyöhykkeellä, jolloin ollaan ajettu päin punaista. Koiralla ei ole enää mitään muuta keinoa reagoida kuin pureminen ja tuolloin ollaan auttamattomasti liian myöhässä.

Rauhoittavat signaalit koira ja ihminen kuva

Myös ihmiskielessä voidaan ajatella vastaavalla tavalla, vaikka elekieli poikkeaakin koiran käyttämästä. Lukuisissa lasten ryhmissä ja erityisyksiköissä käytetään juuri vastaavanlaista liikennevalo -logiikkaa. Kun asiakas saa vihreän kortin, niin hyvä, jes, keltaisella varoitellaan liian lujaa menemisestä ja punaisella edessä on rauhoittuminen ja kierrokset ovat menneet liian koviksi. Oivallinen visuaalinen ja konkreettinen signaali jos ja kun tämä on asiakkaalle selvä eli MITÄ tai MINKÄLAISTA käyttäytymistä milläkin värillä sallitaan tai oletetaan ja mitä vältetään.

Esimerkiksi Tampereen Kaupungin verkkosivuilta löytyy valmis kuvastruktuuri ja tuki ennakointiin ja käytöksen liikennevaloihin. Samaisen linkin takaa löytyy vireystila -mittari, josta leikkelin omaani ihmishahmot sekä vireystilan muuttamiskuva, joka sekin voi antaa joillekin lapsille visuaalisen vinkin oman vireystilan muuttamiseen. Nämä löytyvät osoitteesta: https://www.tampere.fi/ekstrat/nepsy/ennakointi.html

Yllä oleva liikennevalo -rauhoittavat signaalit kaaviokuva on askarreltu myöskin omista TunneTassut -koira-aiheiset tunnekortit ja muistipeli korttisarjastamme ja sen monipuolisuus sekä käyttötarkoitukset senkun löytävät uusia uomia tässä vuosien saatossa.

 

 

 

Muovailuvahapötköistä namipaloihin

Päätin kokeilla ja soveltaa hieman erästä sosiaalisessa mediassa jaettua toimintaterapia-ideaa, jossa muovailuvahapötköistä tehtiin pujottelurataa kevyelle askartelupallolle, jota sitten pillillä puhalleltiin radalla eteenpäin.

Meidän projektissamme lopputuloksen pötköpujottelusta sai kasvatus- ja kuntoutuskoiraoppilas Valma, joka iltapäivän tunteina alkoi olla jo hieman väsähtänyt, mutta herkut kelpasivat Valmalle silti. Sitä hetkeä ei varmasti tulekaan, etteikö Valma horroksestaan heräisi namipurkin kolahdukseen.

Lapsen tehtävänä oli muotoilla muovailuvahasta pitkät pötköt (erittäin hyvää hienomotoriikan, käsien ja voiman käytön harjoitusta sekä tietenkin kaksikätisen työskentelyn treeniä), joista lapsi sai sitten itse suunnitella haluamanlaisensa radan. Laatikosta kaivettiin isot Ikean pillit ja koirannamipussista kevyehköt koiran namit, jotka liikkuisivat puhallusvoimalla. Tehtävä oli hauska ja harjoitti mukavasti lapsen leikkitaitoja, hienomotoriikkaa, havainnointia, käden ja silmän yhteistyötä sekä motoriikkaa. Tehtävää voi myös soveltaa monella eri tavalla ja eri asiakasryhmien kanssa. Suunnittelin jo tekeväni erilaisia versioita tästä niin, että reitin päässä olisikin esimerkiksi erilaisia numerolappuja ja lapsen tulisi viedä oikea määrä nameja radan läpi kunkin lapun luokse. Näin harjoitusta voisi monipuolistaa ja se vastaisi hyvin esim. matikan treenejä sekä lisäisi kognitiivisten taitojen harjoittelua.

 

Toisessa tehtävässä harjoiteltiin myös hienomotoriikkaa, pihtien käyttöä, hahmottamisen, mutta myös oman toiminnan ohjauksen sekä ohjeiden kuuntelemisen taitoja. Kuinka haasteellista onkaan ottaa oikea määrä herkkuja oikeanvärisestä purkista ja vielä tietynlaisena muotona. Vain mielikuvitus on rajana ja eläinkaupan hyllyt pursuilevat erilaisia pikkuherkkuja. Itse olen löytänyt muun muassa punaisia soikioita, keltaisia kolmioita, vihreitä sydämiä, keltaisia suorakulmaisia pitkuloita, keltaisia pikkuneliöitä ja mitähän vielä. Lasten Herra hakkarais-ksylitolipastillirasiat ovat saaneet uuden elämän koirannamipurkkeina lajittelu- ja hahmotusharjoituksissa.

Tarvikkeet:

  • muovailuvahaa ja suoja-alustat
  • iso pilli
  • kevyitä koiran nameja, joita olisi helppo puhaltaa
  • humoristista mieltä
  • pihdit
  • eri mallisia, värisiä ja muotoisia koirannameja
  • esimerkiksi vanhoja ksylitolipastillipurkkeja, joihin on laitettu koirannamien kuvat