Toimintaterapeutin työpäivä

Mieheni ihmetteli taannoin sitä, että ”mikä siitä terapiatyöstä tekee niin kuormittavaa”, kun tulin pitkän työpäivän jälkeen töistä väsyneenä kotiin. Ajattelinpa tästä aasinsiltana avata hieman asiaa ja sitä mitä toimintaterapeutti työpäivänsä aikana todellisuudessa tekee. Terapiatyössä kyse ei ole vain hauskoista pelihetkistä tai jumppailusta asiakkaiden kanssa, vaan tavoitteellisesta, suunnitellusta ja tarkoituksenmukaisesta työskentelytavasta.
Otan esimerkiksi yhden konkreettisen työpäivän kuluneelta viikolta.
Tiistaina olimme Helsingissä valokuvamassa koko päivän tulevia koira-avusteisia menetelmäkortteja. Mukana matkassa oli vauvan lisäksi mummi, pentukoira Urho sekä Ruu ja auton takakontillinen TÄYNNÄ koira-avusteisen työskentelyn materiaalia ja välineistöä. Matkalla pysähdyimme kahvitauolle ja kävin samalla ostamassa kaupasta jauhoja, hiivaa ja öljyä keskiviikolle suunniteltuun leivontahetkeen yhden asiakkaan kanssa. Illalla pakkasin kotoa vielä mukaan leivontakulhot, puukapustat ja mittamukit sekä muut tarpeelliset leivontavälineet.
Keskiviikon työpäivä. Käytän koirat aamulenkillä, jotta Valma pärjää töissä. Hoidan kolme isompaa lasta koulumatkalle (taksi hakee pari ja yksi menee bussilla) ja saattelin pienimmän mummille hoitoon työpäivän ajaksi. Pakkasin auton, joka sisälsi koiran häkin, yhden lapinporokoiran, kaksi koiratarvikekassia sekä koira-avusteisessa toimintaterapiassa tarvittavaa välineistöä, yhden korillisen leivontatarvikkeita ja ruoka-aineita tähän. Tämän kaiken lisäksi auton takakontissa oli kaksi kassia normaaleita terapiavälineistöä, toinen pelejä ja toinen enemmän ja vähemmän paperitarvikkeistoa.
Ajomatka 70 km päähän ensimmäisen asiakkaan luokse alkoi 07:50 ja paikalla pitäisi olla hieman ennen yhdeksää, mutta lähtö hieman venyi, joten pääsimme aloittamaan asiakkaan terapian ennen yhdeksää. Siirryn tunnin terapian pitämisen jälkeen kiireellä seuraavaan paikkaan, joka onneksi on melko lähellä, ehkä kilometrin- kahden päässä ensimmäisestä paikasta. Olen sopinut tänne leivontakerran ja sovimme pitävämme kaksi terapiakertaa peräkkäin sillä muuten aika ei riittäisi millään leipomiseen. Kaksi tuntia hurahtikin asiakkaan kanssa silmissä. Toki käytin lapsen ruokailemassa sämpylätaikinan kohotessa, mutta itselläni ei eväitä ollut, joten sain haettua ruokaa marketin salaattibaarista vasta seuraavan asiakastapaamisen jälkeen, kun mahassa jo kovasti kurni ja aivotoiminta alkoi jo lyödä tyhjää.
Leipomisen tavoitteena oli harjoittaa lapsen toiminnanohjauksen taitoja, pilkkoa ja strukturoida toimintaa (teimme jo edellisviikolla kuvallisen suunnitelman siitä mitä sämpylöiden leipominen pitää sisällään ja mitä osa-alueita siihen liittyy). Sämpylätaikinan veivaaminen oli hyvää lapsen voimankäytön harjoitteeksi, hienomotoriikan, kehonhallinnan ja tasapainon harjoittamiseksi, sillä pienellä lapsella oli täysi työ vääntää sitkeää taikinaa. Samalla taikinan vääntäminen oli loistavaa aistien aktivoimista, samoin kuin astioiden tiskaaminen terapiatunnin päätteeksi. Koko leivontahetken skannaan päässäni toimintaterapiatyön yhtä keskeisintä työkalua eli toiminnan analyysiä, joka pilkkoo kulloisenkin toiminnan mahdollisimman pieniin osa-alueisiin /-vaiheisiin ja strukturoi sekä kirjoittaa auki itse harjoituksen. Toiminnan analyysi auttaa hahmottamaan asiakkaan valmius- ja taitotasoa sekä sitä mitä tai minkälaisista toiminnoista hän hyötyy.
Toiminnan analyysin ohella mieleeni vilahtelee otoksia toimintaterapiatieteestä ja teoriataustoista ihmisen toimintakyvystä sekä toiminnallisuudesta. Miten asiakkaalla oleva tahto, tapa toimia ja olemassa oleva suorituskyky yhdistyvät siihen, miten minä toimintaterapeuttina tuen näitä asiakkaan toimintakyvyn osasia. Minun tehtäväni on mahdollistaa asiakkaan osallistuminen, mahdollistaa asiakkaan suoriutuminen sekä mahdollistaa asiakkaan taitojen kehittyminen. Kulloiseenkin toimintaan vaikuttaa jatkuvasti ympäristö, jossa toimimme, mikä joko edesauttaa, ruokkii virikkeitä, tukee tai sammuttaa/tukahduttaa asiakkaan toimintakykyä sekä mahdollisuutta ja motivaatiota osallistua erilaisiin toimintoihin. (Inhimillisen toiminnan malli, MOHO)
Leipomisen jälkeen suuntasin koira-avusteisen toimintaterapia-asiakkaan luokse. Käytimme Valman pissalenkillä ja aloitimme treenit. Ulkopuolisesta hetki näyttää varmasti perinteiseltä koiran pissatukselta, mutta meidän harjoituksissamme tavoitteet iskivät kehiin heti koiran astuttua autosta ulos asiakkaan ulottuville. Alan skannata päässäni asiakaslapsen ja koiran välistä vuorovaikutusta sekä yhteistyötä. Skannaan koiran vireystilaa ja lapsen vireystilaa sekä mielialaa koittaen sovittaa näitä yhteen. Mietin, miten saan tarjottua koiralle riittävän hyviä (ja paljon) vahvisteita, jotta sen motivaatio pysyy yllä. Samalla mietin minkälaisia tehtäviä lapsi saa tehtyä koiran kanssa ja millä sanoilla sekä toiminnoilla ohjaan lasta ohjaamaan koiraa sekä vahvistan heidän välistä vuorovaikutustaan. Tavoitteena on saada sekä koiran, että lapsen vireystila pidettyä riittävän ylhäällä, jotta toimintaa mahdollistuu.
Valman kanssa ”joudun” tai saan käyttää paljon naksutinta, jolla merkitsen koiralle sen tekemän toiminnon, sillä yleensä useimpien terapia-asiakkaideni ulosanti ja koiranohjaustaidot ovat sekavia. Tämä on herkälle paimenelle (lapinporokoira) haastavaa ja vaatii minulta ohjaajana tukemista ja paikkaamista, jotta koira saa riittävästi kannustusta ja tukea, mutta myös asiakas saa positiivisia onnistumisenkokemuksia. Tai, asiakas ja hänen tavoitteensa toiminnassa ovat keskeisiä, mutta en voi olla terapiatilanteessa huomioimatta kolmatta karvaista osapuolta, jonka hyvinvoinnista ja jaksamisesta olen jatkuvasti vastuussa.
Ennen koira-avusteista terapiatuntia olen toki tehnyt jo alustavan suunnitelman kotona päässäni siitä minkälaisia toimintoja, välineitä ja tehtäviä tänään otan koiran kanssa tehtäväksi. Peilaan lapsen tavoitteita tekeillä oleviin harjoitteisiin. Tavoitteet päätetään yleensä kuntoutussuunnitelmapalaverissa, joita järjestetään paikasta riippuen puolivuosittain.
Koira-avusteisella toimintaterapiatunnilla ulkoilemme (lapsi, jonka vireystila on yleensä hyvin matala ja vaikea motivoida) suorastaan juoksee koiran kanssa ja joudun hieman jopa toppuuttelemaan heitä, jotta lapsi pystyy millään tavalla ohjaamaan koiraa ja huolehtimaan heidän välisestä vuorovaikutuksestaan. Lenkin tavoitteena oli lisätä asiakkaan oma-aloitteista liikuntaa (hän liikkuu koiran kanssa kuin huomaamattaan), koiran käsittelytaitoja sekä elekieltä sekä peilata näitä taitojen taustalla olevia valmiuksia. Lisäksi koira pyörittää noppaa ja teemme nopan taskuissa olevia harjoitteita, joilla kerrataan muun muassa sijainteja (esim. koira on asiakkaan edessä, takana, sivussa tmv. ). Tässäkin harjoitteessa on monta eri osa-aluetta, joita asiakas harjoittaa: oman toiminnan ohjaus, koiran oikea-aikainen ja paikkainen palkkaaminen (yleensä sijoitan selkeän kupin koiralle ja lapselle merkiksi jonne lapsi voi koiraa palkata kesken toiminon. Samalla asiakas harjoitti kontktin ottamista ja ylläpitämistä, vuorovaikutusta sekä koiran että oman itsensä ohjailua.
Seuraavien kahden asiakkaan kanssa harjoitimme erilaisia kynänkäyttötaitoja piirtämällä eri muotoja ja viivoja, leikkaamalla mallin mukaan viivaa pitkin, harjoittelimme tasapainon, kehonhallinnan ja -hahmotuksen tavoitteita tekemällä jumppaliikkeitä eläinaiheisen ruletin pohjalta. Samalla kokosimme legorakennelmaa, jonka tavoitteena on oman toiminnan ohjauksen, stuktuurin sekä toimintajärjestyksessä pysymisen tavoitteisiin.
Asiakastyöpäivä päättyi neljän jälkeen, kun olin saanut vaihdettua kuulumiset lasta hakeneen tulleen äidin kanssa, mutta vielä oli edessä tunnin työmatka sekä asiakastapaamisten kirjaaminen. Sattuipa samalle iltapäivälle myös toimintaterapeuttiopiskelijoiden mentorointiin liittyvä skypeohjaus, joten istuin tunnin verran koulun parkkipaikalla laput korvilla seuraamassa skypekokousta ja pääsin starttaamaan auton vasta myöhemmin kotia kohti. Asiakastapaamisten kirjaaminen auttaa minua niin laskutuksen tekemisessä kuin terapiapalautteiden laatimisessa, mitkä myös kuuluvat työnkuvaani ilman erillistä korvausta tai aikaresurssia. Iltaan kuului vielä kodin päässä kaikkien kassien purkaminen autonperästä, leivonta-astioiden tiskaaminen sekä normaalit koiraperheen elämään kuuluvat iltatoimet.
Että siinä otteita työpäivästä. Uskaltaisin jopa väittää, että asiakastyöpäivän aikana tulee tehtyä todella paljon erilaisia pieniä asioita, joilla kaikilla on tavoite ja tarkoitus.