Ämpäri – suomalaisten suosikki

Jokaisella suomalaisella on ämpäri. Se kuuluu suorastaan jo suomalaiseen kansanperinteeseen. En tiedä montaakaan kaupan avajaista, jossa ei olisi ämpäriä mukana. Ämpäriä käytetään monessa. Niin lasten leikeissä, veden ja tavaroiden kantamisessa kuin säilytysasiana.

Mutta miten ämpäri liittyy koira-avusteiseen työskentelyyn (animal assisted intervention)? Et ehkä vielä hetki sitten tiennyt miten se liittyy, mutta ajattelin kertoa muutaman mieleeni juolahtaneen idean.

  • Koira voi tuoda ämpäriin laitettuja kirjekuoria, jossa on jokaiselle oppilaalle tai asiakkaalle oma tehtävä. Nämä tehtävät voidaan pakata kirjekuoriin, joiden päälle laittetaan erilaisia tunnisteita, kuten värejä, numeroita tai kirjaimia. Tuolloin harjoitukseen saadaan moniosaisia toimintavaiheita. Asiakkaan tehtävänä on erottaa kirjekuorista juuri oikea mikä on tarkoitettu hänelle (esim. koetehtävät) tai annettujen ohjeiden mukaisesti lajitella tai luokitella kuoret.
  • Koira voi kantaa ämpäriä suussaan niin, että asiakas kokoaa lattialle pudoteltuja kevyitä eri tuntuisia ja materiaalia olevia leluja esimerkiksi pitkän suoran matkalta. Tehtävä harjoittaa loistavasti niin tasapainoa, kehonhallintaa kuin koordinaatiotakin. Toki myös visuaalinen hahmottaminen sekä etäisyykdien ja ylipäätäänkin tilan hahmottaminen treenaantuu samalla.
  • Ämpäriin voidaan laittaa erilaisia tunnekortteja tai vaikkapa tunne-emoji-palloja, joista saadaan mukavasti asiakkaan kanssa keskustelua aikaiseksi sen mukaan mikä pallo esimerkiksi ensimmäisenä tippuu korista tai minkä asiakas nostaa ämpäristä käteensä.

Mitä kivaa puuhaa sinä keksit ämpärille ja koiralle?

Eläinavusteisessa työskentelyssä tarvittava materiaali  voi olla oikeastaan melkein mitä tahansa. Keksin jo monta käyttökohdetta Scrunch -bucketille ja monille muille meidän verkkokaupasta löytyville tuotteille sekä materiaaleille.

Scrunch-buckets ämpärissä on muuten ihan loisto pehmustettu kahva, joka sopii koiran suuhun. Koiran on siis helppo napata ämpärin kahva suuhunsa ja kiikuttaa asiakkaalle ämpäri täynnä erilaisia tehtäviä, tavaroita tai muita kevyitä askareita. Sen lisäksi ämpäri menee pieneen tilaan, eikä vie koira-terapiakassista paljoakaan tilaa.

Scrunch-buckets can be used for anything, anywhere, anytime – take one just in case you might need it! We do! A bucket that looked good, felt good and could be taken anywhere and used for any purpose! Could we find one? No! So we decided to design one! Goodbye ugly, hard plastic buckets that break, are discarded and take up space.

Great for carrying water, picking fruit and vegetables, weeding, washing your car – and countless other tasks.

The award-winning Scrunch-bucket is designed to be taken anywhere, to be squashed into small spaces and to be used for a multitude of purposes. Made of recyclable silicone in a multitude of colours with a matching rope and solid silicone handle.

Recyclable, reuseable, easy to store – take it on the road or stow at home Washable – easy to keep clean Non-toxic – it can double as a dog bowl or a plant holder Strong – it’s made to last Durable – it’ll hold its shape and look good for years

Conference – Nordic Schools for Therapydogs Conference – Nordic Schools for Therapydogs

Conference – Nordic Schools for Therapydogs Conference – Nordic Schools for Therapydogs 15.-16.6.2019 Stockholm

Olin muutama viikko takaperin Tukholmassa tai tarkemmin sanottuna Ekerössä Nordic Schools for Therapydogs Conferencessa kahden muun suomalaisen koira-avusteisen työskentelyn ammattilaisen kanssa. Matka oli mielenkiintoinen ja konferenssipaikka suorastaan upea Skytteholman hotellimiljöö. Ensimmäisen seminaaripäivän ilta huipentui Svenska Terapihundskolanin 10-vuotisjuhliin jossa oli leppoisa tunnelma, hyvää ruokaa ja mukavaa seuraa.

Konferenssissä oli puhumassa maailmalta tuttu, eläinavusteisen työskentelyn yksi tunnetuimpia nimiä ja pioneereja, psykologi Aubrey Fine. Hän on kirjoittanut useita eläinavusteisen työskentelyn kirjoja ja seuraava painos Handbook of Animal Assisted Therapy on ilmestymässä aivan näillä näppäimillä.

Lauantain ohjelmassa oli Aubrey Finen luento Understanding the Impact of the Human Animal Bond sekä koira-avusteisesta työskentelystä erityisesti lasten ja nuorten parissa (Johanna Rosenfal ja Helena Eriksson). Iltapäivällä oli koiratreenejä workshopin muodossa.

Sunnuntain seminaaripäivä mukaili lauantaita ja Fine kertoi hyvin konkreettisin esimerkein ja kokemuksen säestämänä ajatuksiaan Balancing the Benefits to Humans and Animal Welfare.  Gunn Pederssenin aiheena oli iäkkäimpien asiakkaiden parissa mielenterveyden ja fyysisen toimintakyvyn rajoitteet. Iltapäivällä nautimme taas koiratreenistä ja workshopista, mutta tällä kertaa aiheena oli pari case-tapausta sekä konkreettista mindfullness harjoitetta koira-avusteisesti. Mikä rentouttava päivän päätös. Sunnuntaipäivän päätti Aubrey Finen yhteenveto Reflections on AAI´s Past and Developing a Rouad Map for our Future. Katsaus siis menneeseen ja tulevaan.

IMG_20190615_161729

AAI jaotelmista on nähtävillä aina muutamiakin erilaisia versioita. Olen itse nostanut Animal assisted social workin eli eläinavusteisen sosiaalityön erilliseksi osaksi AAI jaotelmaa, sillä erityisesti Suomessa työskentelymuoto eroaa huomattavasti muusta ns. terapia- ja kuntoutustyöstä sekä opetuksen ja kasvatuksen puolesta. Käsittelin aihetta kirjassani Eläinavusteinen interventio -asiakkaan toiminnallisuuden tukeminen koira-avusteisin menetelmin, joka julkaistiin syksyllä 2016. Mielestäni on melko suppeaa mikäli jaotelma ammatillisesta eläinavusteisesta työskentelystä jaetaan vain Animal assisted therapy ja Animal Assisted Education vaihtoehtoihin. Koen itse ainakin tärkeänä sen, että terapiasta tai eläinavusteisesta terapiasta ei puhuta muuta kuin silloin jos ammattihenkilön pohjakoulutus on laillistettu terapeutti eli esim. puhe-, toiminta-, fysio- tai psykoterapeutti. Tokikaan Suomessa ei ole mitään juridisia esteitä puhua terapeutista myös muissa yhteyksissä, mutta tämä antaa asiakkaalle sekavan mielikuvan.

Aubrey Fine toi hyvin esiin ne haasteet, jotka itsekin koira-avusteisessa työskentelyssä tunnistan. Eläimen hyvinvoinnin kustannuksella ei voida saada aikaan terapian etenemistä, joten jatkuvasti prosessissa on tasapainoteltava näiden kahden teeman välillä. IMG_20190616_104815.jpg

Fine tiivisti ajatuksensa kuvaan Understanding The Process of Therapy, jonka keskiössä – on Understanding  eli ymmärrys. Kaaviokuvasta lähtee keskeltä kolmeen suuntaan toimintaa, jossa keskiössä on aina asiakas ja hänen taustansa sekä tarpeensa. Toisena tulee terapeuttiset tavoitteet ja vasta kolmantena tulokset (outcomes).  IMG_20190615_163006

 

 

Haluatko tietää lisää kuulumisia seminaarista? Ota yhteyttä! 

Mikäli haluat lukea enemmän eläinvusteisesta työskentelystä, tilaa kirja!

Elekieli –koiran paras peili

Koirilla ja ihmisillä on eri kieli, mutta silti meidän pitäisi pystyä elämään yhdessä ja ennen kaikkea vielä ymmärtämäänkin toinen toisiamme.  Koirat ovat osa perheyhteisöämme joten niitä tulisi myös pystyä lukemaan ja kommunikoimaan niiden kanssa.

Rauhoittavat signaalit termin lienee lanseerannut norjalainen pitkän linjan koirakouluttaja Turid Rugaas (Hagan Hundeskole).  Rauhoittavien signaalien löytyminen perustuu Rugaasin ja Ståle Olegaardin  vuosien tutkimustyöhön koirien parissa ympäri maailmaa. Myös susilta on löydetty  niin kutsuttuja ”cutoff” –signaaleita (pysäyttäviä signaaleita), joita kuvaillaan useimmissa susista kertovissa kirjoissa.  Rauhoittavat signaalit toimivat koiran henkivakuutuksena ja ovat niiden tapa kommunikoida.

Rauhoittavilla signaaleilla koira viestittää itselleen sekä lähiympäristölleen erilaisista tilanteista.  Luonnostaan koirat ovat varustettuja loistavilla sosiaalisilla taidoilla sekä kyvyllä pyrkiä välttämään konflikti –tilanteita.  Kesykoirat käyttävät hienovaraisemmin näitä rauhoittavia signaaleita kuin varhaisemmat sukulaisensa, mutta kun opimme tunnistamaan ne, koiria on mahtava seurata.

Rauhoittavilla signaaleilla pysäytetään ja estetään aggressioita, stressiä, pelkoa ja muita epämiellyttäviä asioita. Signaalit ovat tapa luoda luottamusta, turvallisuuden tunnetta sekä keskinäistä ymmärrystä.

Koirat viestittävät kehollaan, silmillä, pään liikkeillä, hännän ja ruumiin asennoillaan sekä muilla mahdollisilla eleillä.  Esimerkiksi tumman koiran rauhoittavat signaalit voivat olla paljonkin huomaamattomammat kuin vaalean koiran, jolloin koira käyttää vain niitä signaaleita joita siltä ymmärretään.  Tummalla koiralla esimerkiksi kieli on näkyvämpi rauhoittava ele kuin silmien räpyttely, joka taas saattaa tehota vaalean koiran käyttämänä vastaavalla tavalla.

3 K:n sääntö

Koirakielellä on epäkohteliasta esimerkiksi tuijottaa silmiin tai tulla kohti, joten pienellä pään käännöllään tai väistöliikkeellä koira voi kertoa rauhasta. Harva meistä ihmisistäkään välittää päin kävelevistä vieraista jotka tunkeutuvat suoraan iholle.  Hienotunteisuutta peliin myös koirien kanssa elellessä!

– Käännä pääsi, älä tuijota.

– Kaarra, älä kävele suoraan päin koirakkoa vaan kierrä hieman sivummasta.

– Kumarru, älä lähesty koiraa ylhäältä päin, vaan mene esimerkiksi kyykkyyn jolloin olet koiran kanssa samalla korkeudella.

Liikennevaloista rauhoittaviin signaaleihin

Rauhoittavat signaalit voidaan jakaa karkeasti kolmeen kategoriaan, niin kutsuttuihin pieniin merkkeihin, jolloin koira toimii vielä ”vihreällä” turvallisella vyöhykkeellä, ”keltaiseen”, hieman epävarmempaan alueeseen sekä ”punaiseen” alueeseen, jonka merkit ovat selvimmin tunnistettavissa.  Vihreällä alueella koira saattaa olla hieman hermostunut, mutta viestittää pienillä silmänräpäytyksillään ja pään käännöllään asioiden olevan vielä hoidossa. Keltaiselle alueelle mentäessä merkit ovat jo helpommin tunnistettavissa, kuten jähmettyminen, erilaiset sijaistoiminnot sekä murina. Punaisella alueella ollaan jo liian myöhässä, sillä tuolloin koira on viety sellaiseen tilanteeseen,josta se ei selviä muuta kuin puolustautumalla. Näitä merkkejä voivat olla esimerkiksi näykkiminen tai haukkuminen, koira hyökkää. Koiran puremiseen on kuitenkin aina syy.

Mitä isompi uhka, sitä isommat signaalit ja sitä isompi stressi.   Tilanteiden ennakointi on tärkeää, jotta toiminta voidaan pitää turvallisella eli vihreällä alueella.

Signaalit voivat olla myös osa luontaista elämää ja käyttäytymistä, eivätkä siis aina tarkoita uhkaa.  

Opetellaan yhdessä lukemaan koiriamme!

Lisää koirien elekielestä voit lukea aiemmasta

Kohti vireyden tasapainoa ja tunteiden tunnistamista

blogitekstistämme.

 

Jos puhut eläimille, ne puhuvat sinulle ja opitte tuntemaan toisenne.

Jos et puhu niille, et opi tuntemaan niitä.

Mitä ei tunne, sitä pelkää.

Sen, mitä pelkää, haluaa tuhota.

(Intiaanipäällikkö Pan George)

 

Lähteet:

–  Turid Rugaas, Rauhoittavat signaalit kirja

– Turid Rugaas, What do I do… When my dog pulls? – dvd

– Rakkaat Haukut, kurssimateriaali

Pentulaatikosta työmaalle

Kasvatus- ja kuntoutuskoira  -pentulaatikosta työmaalle osa 2

Urho lapinporokoira on tällä hetkellä reilu seitsemänkuinen villi teinipoika, joka harjoittelee yhteiskunnan (fiksuksi) jäseneksi kasvamista, mammasta irtaantumista sekä pelästyttelee mielellään naapurin rusakoita pois pihamaalta. Sekä sitä, ettei yksinjäädessä tarvitse tuhota sohvaa tai levitellä koko keittiön puukoriin heiteltyjä paperiroskia niin, että näyttäisi siltä kuin pommi olisi räjähtänyt olohuoneen lattialle.

Urhon ensiviikoista pääset lukemaan aiemmasta blogitekstistä, mikäli et ole vielä ennättänyt tutustua kuntoutuskoiran urasta haaveilevaan Urhoon tai ainakin Urhon omistajan, toimintaterapeutti Eevan suunnitelmiin Urhon tulevaisuuden projekteiksi.

Pennun kehityksen virstanpylväät ja hyvä sosiaalistaminen

Koiran kasvun kannalta ensimmäiset 16 viikkoa ovat keskeisiä, sillä ne ovat tärkeimmät viikot koiran kehitykselle. Tuolloin koiran aivosolujen yhteyksien kehitys on voimakkainta. Koiran käytökseen vaikuttaa paljon se mitä se tänä aikana oppii.

Socializing Your Dog kuva on mielestäni loistava muistutus siitä, mitä ja mihin kaikkeen meidän olisi tärkeää koira jo pennusta pitäen sosiaalistaa.

Socializing your dog

Kirjoitin hieman listaa siitä, mitä kaikkea olemme Urhon kanssa tehneet ja missä paikoissa käyneet. Toimet on tehty tietoisesti sen eteen, että Urhosta tulevaisuudessa toivottavasti kasvaisi minulle uusi työkoira. Emme yleensä viivy välttämättä paikassa kauaa, mutta olen pyrkinyt siihen, että Urhosta kasvaa koira jonka kanssa ”voi mennä mihin tahansa” ilman, että tarvitsee pelätä mitään ja niin, että se oppii rauhoittumaan vieraassa paikassa kun mitään ei tapahdu. Eli esimerkiksi rautatieasemalla voidaan vain hengailla ja makoilla ilman, että teemme sen kummallisemmin sielä mitään. Tai että kaikkia ihmisiä ei tarvitse mennä tapaamaan vaikka niitä kulkisi ohitse monta kymmentä tai sataa pienen hetken sisällä. Haluan myös opettaa koiralle sen, että hihnassa ei tutustuta toisiin koiriin vaan niihin leikkitilanteisiin on sitten eri ympäristönsä ja aikansa. Näin koira oppii olemaan ressaamatta siitä, että ”voinko mä peuhata nyt ton ja ton vastaantulevan koiran kanssa” vaan lähtökohtaisesti oletus on, että ”kaikki ohitetaan nätisti”. Tässä on toki vielä harjoitusta, mutta pikkuhiljaa…

Uudet ihmiset ja kulkuneuvot yms.

  • vauva (syntyi perheeseen sopivasti pennun ollessa 1kk vanha, joten kasvavat rinta rinnan…)
  • kouluikäiset lapset
  • teini-ikäinen nuori
  • työikäisiä ihmisiä, naisia ja miehiä
  • eri apuvälineiden ja vaatteiden kanssa kulkevia ihmisiä mm. rollaattori, pyörätuoli, lastenvaunut
  • polkupyörät ja autot (näiden ohitukseen on tullut takapakkia pikkupentuajan välinpitämättömyydestä ja treeniä tarvitsee tehostaa sekä vastaehdollistumista lisätä)
  • autoilu (tuottaa vielä pahaa oloa ja vaatii pahoinvointitabletin antamisen ennen autoilua, muuten kaikki tulee ylen)

Uudet eläimet

  • toiset koirat (mm. pentutreffit, pentukurssi, ohitettavat koirat kaupungilla)
  • kissa (valitettavasti ei tullut hyvää kokemusta)
  • kanala (verkon takana tutustuminen oman kanalan kanoihin)
  • lampola (verkon takaa tutustuminen oman lampolan lampaisiin sekä vierailu laitumella, harjoitellaan vielä nätisti ohittamista)

Uudet  asiat ja ympäristöt

  • oma koti, naapurin ja kavereiden koteja
  • hotellihuone
  • kahvila
  • valokuvastudio
  • treenihalli ja sen ympäristö
  • eläinlääkäriasema ja rokotuksilla käynti
  • rautatieasema (muutamia lyhyitä treenikertoja ennen 16vk ikää ja myöhemmin +6kk ikäisenä) sekä Tampereella Hämeenkatu ja rautatieaseman lähiympäristö
  • vieras paikkakunta, keskustassa kävelyä
  • huoltoaseman ympäristö
  • hissit
  • erilaiset alustat, putket, materiaalit (mm. erilaiset rappuset, peilien ja erilaisten levyjen, tyynyjen ja keikkuvien alustojen päällä kävely)
  • lapsiperheessä ja normaaliarkeen kuuluva meteli sekä toimet (äkkinäiset liikkeet, ronskit otteet, halailut, koiran kantaminen ja eri paikkoihin koskeminen, huuto, ovien paukutus, erilaiset kodinkoneet, televisio, lasten synttärijuhlat, lattialle tippuvat esineet, kaikki muut yllättävät äänet sekä asiat joita on piiiiiitkä lista)

Varmasti olen unohtanut listastani monta oleellista asiaa, mutta ainakin siinä muutamia.

Käytiin etenkin Urhon pikkupentuaikoina tosi paljon Koirapalvelu Taidoggaan pentutreffeillä, pentueskarissa ja jos vaikka missä kissanristiäisissä treenaamassa rauhoittumista, kavereiden tapaamista sekä erilaisia matskuja. Suosittelen lämpimästi! Nyt on sitten kevään muista kiireistä johtuneen tauon jälkeen aloiteltu agilityn alkeiskurssia, koska tää Urho kaveri on yksi loikkiva rusakko. Ensi viikolla alkaa toko ja jos kesällä päästäisiin kokeilemaan henkilöhaun alkeita – kaikkea kivaa siis luvassa.

Ohessa myös hyvä kuva Simpe Steps to Sucessful Socialisation  eli pienin askelin kohti onnistunutta sosiaalistamista.

jpeg-of-socialisation-simply-behaviour.jpg

Tommy Wiren puhui luennollaan toukokuussa (Koirat kasvatus- ja kuntoutustyössä ry koulutusviikonloppu) paljon siitä, kuinka paljon olet itse valmis muuttamaan omaa käytöstäsi? Se on välttämätöntä oman kehityksesi kannalta, mutta myös onnistuaksesi kouluttamaan käytöksiä. Samalla se on ainoa asia, jota voit ylipäätään muuttaa ja ilman sitä et voi oppia, etkä kouluttaa juuri mitään.

Mitä sinä olet valmis muuttamaan omassa toiminnassasi ja koulutuksessasi, jotta koira saa parhaan mahdollisen tuen omalle työlleen?

Koirat kasvatus- ja kuntoutustyössä ry toimintaan pääset tutustumaan yhdistyksen sivuilta. Urho pääsee osallistumaan yhdistyksen järjestämään soveltuvuuskokeeseen aikaisintaan vuoden vanhana, joten se on edessä meillä ensi talvena jos vaan koira sen verran rauhoittuu, että sen kehtaa sinne viedä. Potentiaaliahan sillä on, mutta hieman vielä vireenhallintaa ja peruskäyttäytymistä lisää niin näillä mennään.

 

Tassut työparina – matkalla kohti moniammatillista työtä

Kirjoitus on julkaistu syksyllä 2014 Ratkes -lehdessä 

Tassut työparina – matkalla kohti moniammatillista työtä

Eläinavusteisesta työstä puhutaan silloin, kun ammattihenkilön työparina on, yleensä karvainen apulainen. Eläinavusteinen työskentely on kattotermi, joka pitää sisällään eläinavusteisen terapian, opetuksen sekä toiminnan. Työ jakaantuu kategorioihin sen mukaan, mistä lähtökohdasta työtä tehdään ja minkälainen koulutustausta työtä tekevällä henkilöllä on.

Eläinavusteiset työmuodot ovat osa Green Care –toimintaa, jonka tarkoituksena on edistää luonto-, eläin-, ja maatila-avusteisten menetelmien käyttöönottoa hyvinvointi- ja terveyspalveluiden yhteydessä.

Eläinavusteisessa työskentelyssä työntekijällä on aina pohjakoulutus sosiaali-, terveys- tai kasvatusalalta.  Tällöin puhutaan lähinnä eläinavusteisesta terapiasta (Animal-Assisted Therapy, AAT) tai eläinavusteisesta kasvatuksesta/ pedagogiikasta (Animal-Assisted Pedagogy, AAP). Työskentelymuodoissa eläin on kiinteä osa hoito- tai kuntoutusprosessia ja toiminta on tavoitteellista. Terapia on aina ennalta sovittu, suunniteltu prosessi, jolla on selkeät yksilö- tai tilannekohtaiset tavoitteet. Eläinavusteisen terapian tarkoituksena on tukea ihmisen fyysistä, emotionaalista, kognitiivista tai sosiaalista hyvinvoinnin edistämistä.

Ammattihenkilö on määritellyt eläinavusteisessa työskentelyssä aina asiakkaalle tai kohderyhmälle erityiset tavoitteet, joiden edistymistä työskentelyssä seurataan.  Työskentely on ammatillisesti toteutettua, tavoitteellista ja ohjattua interaktiota.

Eläinavusteinen toiminta (Animal-Assisted Activities, AAA) on edellä mainittuja vapaamuotoisempaa ja sitä toteuttavat yleensä vapaaehtoiset, kuten Karva-Kaverit, Halibernit tai Kaverikoirat ympäri Suomen.  Eläinavusteinen toiminta antaa mahdollisuuksia asiakasryhmien motivointiin sekä hyvinvoinnin lisäämiseen  esimerkiksi lyhyiden ja satunnaisten eläinavusteisten laitoskäyntien kautta.  Toiminta voi olla säännöllistä, mutta sisällöltään se on enemmän spontaania, eikä siihen sisälly varsinaista tavoitteellisuutta samalla tavalla kuin ammattimaiseen työskentelyyn.

Eläinavusteinen työskentely tarjoaa yksilöllisistä tarpeista lähtöisin olevaa toimintaa, jossa korostuu yhteisöllisyys, toiminnallisuus sekä elämyksellisyys. Yksilö pääsee kehittämään omia vuorovaikutustaitojaan, tarkastelemaan omia käyttäytymismallejaan ja tunnistamaan tunteitaan eläimen kautta. Työskentely eheyttää yksilön itsetuntoa ja minäkuvaa, tarjoaa mahdollisuuksia voimaantumiskokemuksille, kuten rohkeuden lisääntymiselle, mielenkiinnon löytymiselle, keskittymiskyvyn ja oma-aloitteisuuden lisääntymiselle. Tutkimusten mukaan eläinavusteiseen toimintaan osallistuneilla on havaittu myös itsehillinnän kehittymistä, keskittymiskyvyn parantumista sekä ohjeiden parempaa noudattamista.

Eläimen vaikuttava voima on yksilöllinen, sillä jokainen asiakas määrittelee elämyksen omalla tavallaan. Työskentely on jatkuvaa dialogia eläimen ja asiakkaan välillä. Samalla se on vuorovaikutuksellinen prosessi itsensä, muiden ja eläimen välillä.

Kokemuksia koira-avusteisesta työstä lasten ja nuorten parissa

Koiran tassunjäljissä koululle

Aloitimme keväällä 2013 kokeiluluontoisesti koira-avusteisen työskentelyn opetuksen toimintaa pursuavassa alakoulun luokassa. Tarkoituksena oli tarjota uusia voimavaroja oppilaille, joille opiskelu normaalissa, isossa yleisopetuksen luokassa tuotti haasteita. Yhtälailla myös näille oppilaille, jotka kenties kärsivät ryhmän hälinästä, haluttin tarjota positiivisia ja voimaannuttavia kokemuksia opiskelusta koira-avusteisesti.

Matka siihen, että koira pääsi astelemaan koulun tontille, sisätiloista puhumattakaan, oli pitkä ja kivinen. Ensimmäiset perjantain oppitunnit pääsimme kuitenkin aloittamaan tammikuussa 2013 pitkällisten esivalmisteluiden sekä infotilaisuuksien jälkeen. Tunnit toteutettiin eriytettynä pienryhmätyöskentelynä koulun erillisessä ulkorakennuksessa. Koska kyse oli peruskoulun yleisopetuksen luokasta, oli päivien sisältö rajattu kyseisen päivän oppiaineisiin. Haasteelliseksi tämä muodostui monessakin kohtaa, kun yritimme kääntää niin uskonnon opetusta, kuin matematiikkaakin ”koiraksi”. Mielikuvitus pääsi laukkaamaan tilanteissa, joissa koirien aktivointilelut muuttuivat matematiikan lukusuoralle merkittäviksi numerosarjoiksi. Koiran osallisuus tehtävien suorittamisessa oli keskeinen, sillä se motivoi myös laiskempaakin oppilasta uudella ja hauskalla tavalla olemaan vuorovaikutuksessa sekä läsnä tilanteessa. Lapset saivat lisäksi tärkeitä tehtäviä ”kouluttaa” koiralle erilaisia toimintoja harjoitusten väliin.

Äidinkielessä koira kuunteli korvat höröllään alakoululaisten lukuharjoituksia tai noppaa pyörittänyt koira arpoi sanaluokkia oikeille kohdilleen niin, että lapset joutuivat muodostamaan näistä järkeviä lauseita.

Saimme kokeilusta posiitivista palautetta niin lapsilta kuin vanhemmiltakin. Koira toi ilon aiheita arkiseen aherrukseen. Tunneilla huumori ja hymy olivat herkässä, kun kääpiösnautseri Luru kiipesi oppilaiden syliin pöydällä olevien koulukirjojen päältä tai antoi spontaanin pusun korvanjuurelle sohvalla. Lapsilta löytyi kätkettyjä voimavaroja sekä työrauhaa ja keskittymiskyvyn lisääntymistä opiskeluihin koiran läsnäolon myötä. Myös pienryhmä toimintamuotona edesauttoi keskittymiskyvyn parantumista.

Samalla lapsille tarjoutui oivallinen mahdollisuus kolmen koon toteuttamiseen; kohtaaminen, kunnioitus ja kuuntelu, jotka kaikki olivat useammalle ryhmän oppilaalle haasteellisia.  Koiran kautta lapset harjoittelivat elävän olennon kunnioittavaa kohtaamista, jossa tulee jatkuvasti olla vuorovaikutuksessa koiran kanssa niin, että koiraa on opittava lukemaan. Taidot heijastuvat myöhemmällä iällä lasten sosiaalisiin taitoihin sekä ihmissuhteisiin, vaikka sitten pieninä murenina.

 

Haasteellinen lastensuojelu –pohjana koira-avusteinen lähestyminen

 

Lastensuojelu jakautuu ehkäisevään lastensuojelutyöhön sekä lapsi- ja perhekohtaiseen lastensuojelutyöhön. Sijaishuoltopaikkaan eli esimerkiksi laitoshuoltona toteutettuna, lastensuojelulaitokseen tai lastenkotiin sijoitetaan hallinto-oikeuden määräyksellä alaikäinen lapsi tai nuori, joka ei syystä tai toisesta pysty asumaan enää kotonaan.

Erityisyksikössä, jossa työskentelen on kaksi 7-paikkaista osastoa huostaanoteuille sekä avohuollon tukitoimenpiteenä sijoitetuille nuorille. Laitoksessa asuvien nuorten keski-ikä on noin 14-16-vuotta, mutta ikähaarukka on käytännössä laajempi. Lapset tulevat sijoitukseen muun muassa päihde-, mielenterveys- sekä kodin ja koulun ongelmien vuoksi. Monilla nuorista on vakavia puutteita luottamussuhteissa aikuisiin tai toisiin ihmisiin sekä toisten ihmisten kunnioituksen puutetta tai lapsuusiän voimakkaita traumoja.

Erityisesti luottamussuhteen ja kontaktin merkitys koira-avusteisessa työskentelyssä korostuu lastensuojeluasiakkaiden kanssa. Nuorille koira tarjoaa lievitystä suruun ja kärsimykseen, jota hetkittäin ahdistavana koettu laitossijoitus voi aiheuttaa. Monesti jo pelkkä koiran läsnäolo koskettaa nuoren sisintä ja kovimmastakin suunsoittajasta kuoriutu hetkessä lattialla koiralle lässyttävä pieni lapsi. Koiralle, niin nuori kuin vanhempikin voi osoittaa monenlaisia tunteita tulematta leimatuksi tai loukatuksi. Koiran karvaan on helppo painaa päänsä. Yhtälailla koira tarjoaa niitä ilon aiheita sekä hyvän olon tunnetta nuorelle, jolla onnistumisen positiiviset kokemukset ovat todennäköisesti nollassa.

Työssäni lastensuojelussa olemme muutaman nuoren kanssa tehneet itsenäisiä harjoitteita koskien omaa tunnesäätelyä, elekielen tulkintaa sekä kontaktin ottamista koiraan. Nuoret ovat aloittaneet harjoitukset katsekontaktin ja luottamuksen rakentamisella, joka jo itsessään on monelle haasteellista. Useimmat nuoret kärsivät erilaisista

Faktaboxi

  • Eläinavusteiset työmuodot ovat osa Green Care –toimintaa, jonka tarkoituksena on edistää luonto-, eläin-, ja maatila-avusteisten menetelmien käyttöönottoa hyvinvointi- ja terveyspalveluiden yhteydessä.
  • Eläinavusteista koulutusta Suomessa järjestää Jyväskylän ammattikorkeakoulu JAMK yhteistyössä Koirat kasvatus- ja kuntoutustyössä ry:n kanssa, Alfa Partners, Easel Training sekä Sosiaalipedagoginen koiratoiminta. Tämän lisäksi hevostoimijoilla on omaa aktiivista koulutustaan Ratsastusterapian sekä Sosiaalipedagogisen Hevostoiminnan puitteissa. Suomessa toimii myös TerapiaAlpakat –yhdistys.
  • Osa toimijoista testaa ja järjestää työkäytössä oleville eläimille erilaisia soveltuvuus- ja arviointikokeita. Muun muassa Koirat kasvatus- ja kuntoutustyössä ry järjestää soveltuvuustestejä koirille, jotka hakeutuvat työpareiksi sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan ammattilaisille. Yhdistyksen kautta on mahdollista suorittaa kahden vuoden sisällä soveltuvuuskokeesta myös varsinainen työnäyttö ja saada tätä vastaan yhdistyksen kasvatus- ja kuntoutuskoira -liivit käyttöönsä. Myös Karva-Kaverit testaavat eri eläinlajeja.
  • Eläinavusteisessa työskentelyssä työntekijällä on aina sosiaali-, terveys- tai kasvatusalan taustakoulutus. Työntekijällä tulee olla myös alueensa erityinen asiantuntijus sekä eläinavusteisen alan koulutus.Vaihtoehtoisesti toiminta tulee olla toteutettua em. ammattitaidon hallitsevan henkilön valvonnassa. Erityisen tärkeää on eläimen lajityypillisten käyttäytymistarpeiden sekä hyvinvoinnin tunteminen.

 

Eeva Kahilaniemi

Kirjoittaja on Toimintaterapeutti (AMK), Yhteisöpedagogi (AMK) ja Eläintenhoitaja (AT) joka työskentelee Voimatassu -palveluiden puitteissa. Eevalla on tällä hetkellä (juttua täydennetty 4/2019) kaksi virallista kasvatus- ja kuntoutuskoiraa, lapinporokoira Valma ja labradorinnoutajamix Ruu. Lapinporokoirapentu Urho on kasvamassa ja haaveissa on, että Urhostakin tulisi virallinen kasvatus- ja kuntoutuskoira tulevaisuudessa.

Lähteenä käytetty
Ikäheimo, Kaija; Karvaterapiaa Eläinavusteinen työskentely Suomessa 2013

Alfa Partners, Eläinavusteinen valmentaja kurssin koulutusmateriaali 2013-2014

Sosiaali- ja terveysministeriön verkkosivut 2014 http://www.stm.fi/sosiaali_ja_terveyspalvelut/sosiaalipalvelut/lastensuojelu

Toimintaterapeutin työpäivä

Mieheni ihmetteli taannoin sitä, että ”mikä siitä terapiatyöstä tekee niin kuormittavaa”, kun tulin pitkän työpäivän jälkeen töistä väsyneenä kotiin. Ajattelinpa tästä aasinsiltana avata hieman asiaa ja sitä mitä toimintaterapeutti työpäivänsä aikana todellisuudessa tekee. Terapiatyössä kyse ei ole vain hauskoista pelihetkistä tai jumppailusta asiakkaiden kanssa, vaan tavoitteellisesta, suunnitellusta ja tarkoituksenmukaisesta työskentelytavasta.
Otan esimerkiksi yhden konkreettisen työpäivän kuluneelta viikolta.
Tiistaina olimme Helsingissä valokuvamassa koko päivän tulevia koira-avusteisia menetelmäkortteja. Mukana matkassa oli vauvan lisäksi mummi, pentukoira Urho sekä Ruu ja auton takakontillinen TÄYNNÄ koira-avusteisen työskentelyn materiaalia ja välineistöä. Matkalla pysähdyimme kahvitauolle ja kävin samalla ostamassa kaupasta jauhoja, hiivaa ja öljyä keskiviikolle suunniteltuun leivontahetkeen yhden asiakkaan kanssa. Illalla pakkasin kotoa vielä mukaan leivontakulhot, puukapustat ja mittamukit sekä muut tarpeelliset leivontavälineet.
Keskiviikon työpäivä. Käytän koirat aamulenkillä, jotta Valma pärjää töissä. Hoidan kolme isompaa lasta koulumatkalle (taksi hakee pari ja yksi menee bussilla) ja saattelin pienimmän mummille hoitoon työpäivän ajaksi. Pakkasin auton, joka sisälsi koiran häkin, yhden lapinporokoiran, kaksi koiratarvikekassia sekä koira-avusteisessa toimintaterapiassa tarvittavaa välineistöä, yhden korillisen leivontatarvikkeita ja ruoka-aineita tähän. Tämän kaiken lisäksi auton takakontissa oli kaksi kassia normaaleita terapiavälineistöä, toinen pelejä ja toinen enemmän ja vähemmän paperitarvikkeistoa.
Ajomatka 70 km päähän ensimmäisen asiakkaan luokse alkoi 07:50 ja paikalla pitäisi olla hieman ennen yhdeksää, mutta lähtö hieman venyi, joten pääsimme aloittamaan asiakkaan terapian ennen yhdeksää. Siirryn tunnin terapian pitämisen jälkeen kiireellä seuraavaan paikkaan, joka onneksi on melko lähellä, ehkä kilometrin- kahden päässä ensimmäisestä paikasta. Olen sopinut tänne leivontakerran ja sovimme pitävämme kaksi terapiakertaa peräkkäin sillä muuten aika ei riittäisi millään leipomiseen. Kaksi tuntia hurahtikin asiakkaan kanssa silmissä. Toki käytin lapsen ruokailemassa sämpylätaikinan kohotessa, mutta itselläni ei eväitä ollut, joten sain haettua ruokaa marketin salaattibaarista vasta seuraavan asiakastapaamisen jälkeen, kun mahassa jo kovasti kurni ja aivotoiminta alkoi jo lyödä tyhjää.
Leipomisen tavoitteena oli harjoittaa lapsen toiminnanohjauksen taitoja, pilkkoa ja strukturoida toimintaa (teimme jo edellisviikolla kuvallisen suunnitelman siitä mitä sämpylöiden leipominen pitää sisällään ja mitä osa-alueita siihen liittyy). Sämpylätaikinan veivaaminen oli hyvää lapsen voimankäytön harjoitteeksi, hienomotoriikan, kehonhallinnan ja tasapainon harjoittamiseksi, sillä pienellä lapsella oli täysi työ vääntää sitkeää taikinaa. Samalla taikinan vääntäminen oli loistavaa aistien aktivoimista, samoin kuin astioiden tiskaaminen terapiatunnin päätteeksi. Koko leivontahetken skannaan päässäni toimintaterapiatyön yhtä keskeisintä työkalua eli toiminnan analyysiä, joka pilkkoo kulloisenkin toiminnan mahdollisimman pieniin osa-alueisiin /-vaiheisiin ja strukturoi sekä kirjoittaa auki itse harjoituksen. Toiminnan analyysi auttaa hahmottamaan asiakkaan valmius- ja taitotasoa sekä sitä mitä tai minkälaisista toiminnoista hän hyötyy.
Toiminnan analyysin ohella mieleeni vilahtelee otoksia toimintaterapiatieteestä ja teoriataustoista ihmisen toimintakyvystä sekä toiminnallisuudesta. Miten asiakkaalla oleva tahto, tapa toimia ja olemassa oleva suorituskyky yhdistyvät siihen, miten minä toimintaterapeuttina tuen näitä asiakkaan toimintakyvyn osasia. Minun tehtäväni on mahdollistaa asiakkaan osallistuminen, mahdollistaa asiakkaan suoriutuminen sekä mahdollistaa asiakkaan taitojen kehittyminen. Kulloiseenkin toimintaan vaikuttaa jatkuvasti ympäristö, jossa toimimme, mikä joko edesauttaa, ruokkii virikkeitä, tukee tai sammuttaa/tukahduttaa asiakkaan toimintakykyä sekä mahdollisuutta ja motivaatiota osallistua erilaisiin toimintoihin. (Inhimillisen toiminnan malli, MOHO)
Leipomisen jälkeen suuntasin koira-avusteisen toimintaterapia-asiakkaan luokse. Käytimme Valman pissalenkillä ja aloitimme treenit. Ulkopuolisesta hetki näyttää varmasti perinteiseltä koiran pissatukselta, mutta meidän harjoituksissamme tavoitteet iskivät kehiin heti koiran astuttua autosta ulos asiakkaan ulottuville. Alan skannata päässäni asiakaslapsen ja koiran välistä vuorovaikutusta sekä yhteistyötä. Skannaan koiran vireystilaa ja lapsen vireystilaa sekä mielialaa koittaen sovittaa näitä yhteen. Mietin, miten saan tarjottua koiralle riittävän hyviä (ja paljon) vahvisteita, jotta sen motivaatio pysyy yllä. Samalla mietin minkälaisia tehtäviä lapsi saa tehtyä koiran kanssa ja millä sanoilla sekä toiminnoilla ohjaan lasta ohjaamaan koiraa sekä vahvistan heidän välistä vuorovaikutustaan. Tavoitteena on saada sekä koiran, että lapsen vireystila pidettyä riittävän ylhäällä, jotta toimintaa mahdollistuu.
Valman kanssa ”joudun” tai saan käyttää paljon naksutinta, jolla merkitsen koiralle sen tekemän toiminnon, sillä yleensä useimpien terapia-asiakkaideni ulosanti ja koiranohjaustaidot ovat sekavia. Tämä on herkälle paimenelle (lapinporokoira) haastavaa ja vaatii minulta ohjaajana tukemista ja paikkaamista, jotta koira saa riittävästi kannustusta ja tukea, mutta myös asiakas saa positiivisia onnistumisenkokemuksia. Tai, asiakas ja hänen tavoitteensa toiminnassa ovat keskeisiä, mutta en voi olla terapiatilanteessa huomioimatta kolmatta karvaista osapuolta, jonka hyvinvoinnista ja jaksamisesta olen jatkuvasti vastuussa.
Ennen koira-avusteista terapiatuntia olen toki tehnyt jo alustavan suunnitelman kotona päässäni siitä minkälaisia toimintoja, välineitä ja tehtäviä tänään otan koiran kanssa tehtäväksi. Peilaan lapsen tavoitteita tekeillä oleviin harjoitteisiin. Tavoitteet päätetään yleensä kuntoutussuunnitelmapalaverissa, joita järjestetään paikasta riippuen puolivuosittain.
Koira-avusteisella toimintaterapiatunnilla ulkoilemme (lapsi, jonka vireystila on yleensä hyvin matala ja vaikea motivoida) suorastaan juoksee koiran kanssa ja joudun hieman jopa toppuuttelemaan heitä, jotta lapsi pystyy millään tavalla ohjaamaan koiraa ja huolehtimaan heidän välisestä vuorovaikutuksestaan. Lenkin tavoitteena oli lisätä asiakkaan oma-aloitteista liikuntaa (hän liikkuu koiran kanssa kuin huomaamattaan), koiran käsittelytaitoja sekä elekieltä sekä peilata näitä taitojen taustalla olevia valmiuksia. Lisäksi koira pyörittää noppaa ja teemme nopan taskuissa olevia harjoitteita, joilla kerrataan muun muassa sijainteja (esim. koira on asiakkaan edessä, takana, sivussa tmv. ). Tässäkin harjoitteessa on monta eri osa-aluetta, joita asiakas harjoittaa: oman toiminnan ohjaus, koiran oikea-aikainen ja paikkainen palkkaaminen (yleensä sijoitan selkeän kupin koiralle ja lapselle merkiksi jonne lapsi voi koiraa palkata kesken toiminon. Samalla asiakas harjoitti kontktin ottamista ja ylläpitämistä, vuorovaikutusta sekä koiran että oman itsensä ohjailua.
Seuraavien kahden asiakkaan kanssa harjoitimme erilaisia kynänkäyttötaitoja piirtämällä eri muotoja ja viivoja, leikkaamalla mallin mukaan viivaa pitkin, harjoittelimme tasapainon, kehonhallinnan ja -hahmotuksen tavoitteita tekemällä jumppaliikkeitä eläinaiheisen ruletin pohjalta. Samalla kokosimme legorakennelmaa, jonka tavoitteena on oman toiminnan ohjauksen, stuktuurin sekä toimintajärjestyksessä pysymisen tavoitteisiin.
Asiakastyöpäivä päättyi neljän jälkeen, kun olin saanut vaihdettua kuulumiset lasta hakeneen tulleen äidin kanssa, mutta vielä oli edessä tunnin työmatka sekä asiakastapaamisten kirjaaminen. Sattuipa samalle iltapäivälle myös toimintaterapeuttiopiskelijoiden mentorointiin liittyvä skypeohjaus, joten istuin tunnin verran koulun parkkipaikalla laput korvilla seuraamassa skypekokousta ja pääsin starttaamaan auton vasta myöhemmin kotia kohti. Asiakastapaamisten kirjaaminen auttaa minua niin laskutuksen tekemisessä kuin terapiapalautteiden laatimisessa, mitkä myös kuuluvat työnkuvaani ilman erillistä korvausta tai aikaresurssia. Iltaan kuului vielä kodin päässä kaikkien kassien purkaminen autonperästä, leivonta-astioiden tiskaaminen sekä normaalit koiraperheen elämään kuuluvat iltatoimet.
Että siinä otteita työpäivästä. Uskaltaisin jopa väittää, että asiakastyöpäivän aikana tulee tehtyä todella paljon erilaisia pieniä asioita, joilla kaikilla on tavoite ja tarkoitus.

Urhon ensiviikot

Kasvatus- ja kuntoutuskoira  -pentulaatikosta työmaalle osa 1

Yllätyksellinen synnytys

Lapinporokoira Valman pentu, työnimeltään Urho, syntyi yllätyksellisesti jo maanantaina 1.10., vaikka mamma oli olettanut synnytysajan olevan lähellä vasta lokakuun ensimmäisen viikon loppupuolella. Aamupäivän tapahtumat tulivat täysin yllättäen. Valma oli toki hyvin levoton, mutta se saattoi myös tarkoitta koiran kakkahätää ja laiskan (plus viimeisillään raskaana olevan) emännän hidasta aamutoimintaa lenkille lähdön edistämiseksi. Päästin koiran aidatulle takapihalle, missä ne yleensä aina päivän ensimmäiset ja illan viimeiset pissat ennen yöunille rauhoittumista saavat käydä tekemässä. Koiran piippaus ja levoton käyttäytyminen kuuluivat vinttiin saakka kun kävin sieltä joitain tavaroita penkomassa. Päätin ottaa koiran sisälle ja se vilahti nopeasti talon perälle, jonne kodinhoito-/monitoimihuoneeseen sille oli tehty tulevia pentuja varten pentulaatikko. Joka sekin oli juuri saatu viikonloppuna onneksi kasattua ja pedattua valmiiksi. Tein työhommia koneella ja olimme lähdössä äitini kanssa aamupäivälenkille. Huutelin pitkän aikaa Valmaa, jota ei monista houkutteluista huolimatta kuulunut eikä näkynyt. Tiesin kuitenkin sen olevan sisällä, joten lähdin etsimään koiraa pitkin huushollia. Valma löytyi lopulta perähuoneen pentulaatikosta jossa patjalla pötkötteli emon kaverina pieni musta, lähinnä rotalta näyttävä pötkilö. Kesti aikansa ennen kuin tajusin, että Valma oli NYT synnyttänyt pennun ja lisää saattoi olla tulossa. Näinpä aamupäivälenkki jäi tekemättä ja jäimme seurailemaan Valman toimintaa. Konsultoin Valman ihanaa kasvattajaa pitkin päivää. Omaan silmääni koiran käytös ei rauhoittunut ja se näytti edelleen levottomalta ja hieman siltä, että pentuja saattaisi olla tulossa vielä toinenkin. Valmalle oli aiemmin ultrattu eläinlääkärissä, että pentuja olisi ainakin se kaksi ja porokoirien taustalla uskoin pentuja olevan vähintään se 4-5 kipaletta. Lopulta oman mielenrauhani säilyttämiseksi päädyin soittamaan päivystävälle eläinlääkärille ja käytin Valman tarkistuksessa iltapäivällä. Ultrassa ei kuitenkaan näkynyt lisää pentuja, joten hötkyilyni asian tiimoilta oli turhaa. Siispä koko pennun syntymä ja jälkeisten häviäminen olisivat melkoisia mysteereitä lopun elämää. Valma oli siis omatoimisesti hoitanut koko prosessin alusta loppuun saakka apuja kyselemättä.

Takapihan koira-aitauksessa on talonseinustaa vasten puukasan jämät, jotka lähinnä muistuttivat päälle kaatuva kasaa lavetin päällä. Valma oli yhdessä toisen koiran kanssa kaivanut isoa kuoppaa lavetin (ja puukasan) alle ja viihtyi siellä koko aamupäivän levottomasti piippaillen ja ulos- sisälle ravaten. Huolestuneena kävin konttaamassa takapihaa ympäri sekä verannan alta, että kyseisestä kuopasta puukasan alta, mutta en sieltä ainoatakaan (tai sitä toista) pentua löytänyt. Koira, ei Valma eikä pihalla paljon viihtyvä hovawarttivanhus, millään tavalla ilmentäneet siellä olevan pentua, mutta en voinut olla asiaa moneen kertaan tarkistamatta, koska Valma niin kovasti sinne kuoppaan hakeutui. Kenties tällä luontaisella käyttäytymisellä se yritti löytää itselleen mukavan viileän ja turvallisen pesäpaikan tai rauhoitella itseään uudessa ja vieraassa tilanteessa. Onneksi varsinainen pentu syntyi kuitenkin sisätiloissa pentulaatikkoon, joten sen tarkkaileminen ja hoitaminen olivat huomattavasti helpompaa.

IMG_20181018_091747

Tämä oli ensimmäinen koirapentueeni ikinä ja olin toivonut alkavaa kasvattajauraa jo varmasti kymmenisen vuotta takaperin käydessäni kasvattajan peruskurssin. Jalostuskäyttöön sopivaa ja korvien väliltään kunnossa olevaa koiraa ei kuitenkaan ennen Valmaa ollut perheeseemme siunaantunut. Siis sellaista, jonka geeniperimää todella haluaisin viedä eteenpäin. Enkä tarkoita näitä meillä kotona kasvavia koiria, ne olivat ihan hyviä sellaisenaan, mutta itselleni on suuri kynnys valita koira, jonka perimää todella haluan periyttää eteenpäin.

Pennun kasvu ja sijaislapset

Kolmiviikkoisena Urho painoi jo noin 1,7 kg joten kyseessä oli todellakin iso jötkäle, joka oli saanut nauttia kaikesta maitobaaritarjonnasta täysin rinnoin ilman jakamisen painetta. Mamma oli kuitenkin jo aika päiviä sitten päättänyt, että mikäli Valma hoitaisi pentujaan hyvin ja maitoa riittäisi, voisi jaolle tulla muutama ylimääräinenkin pentu. Olihan Urho syntynyt lopulta ainokaisena ja mamma oli sitä mieltä kaikella pohjatietämyksellään ja maalaisjärjenkäytöllä, että kenenkään ei ole hyvä kasvaa yksin, vaan pennun on tärkeää oppia jakamaan sekä odottamaan vuoroaan. Myös paljon muita sosiaalisia taitoja opittaisiin nimenomaan pentuekavereilta. Niinpä Urhon ollessa 3,5 viikkoinen kohtasi mamman ja erään kasvattajan tiet ja meille muutti hetkellisesti kolme pienen pientä shelttipentua kasvamaan. Urho näytti tässä vaiheessa jo melkoiselta mörssäriltä pieniin viiden vuorokauden ikäisiin pentuihin verrattuna, mutta onneksi kaverukset mahtuivat ja sopeutuivat hyvin isoon pentukopsaan nukkumaan kylki kyljessä tai kuka milloinkin missäkin nurkassa.

Aina kokeneenkaan emon kanssa kaikki ei mene niin kuin strömsössä. Tässä tapauksessa pentujen biologisen emän maidontuotannon puute oli syy keinoemon etsimiselle pennuille ja mikäpä tehokkaampi ympäristö, jossa kysyntä ja tarjonta kohtaavat, kuin sosiaalisen median Facebookin varaemo-palsta.

Sheltinpennut kasvoivat Valman ja Urhon rinnalla kolme- neljä viikkoa niin, että alkoivat jo hieman kiinteitä ruokia maistelemaan ennen meiltä lähtöä. Sinänsä harmillinen aika siirtyä takaisin kasvattajan kotiin kun nyt pienistä alkoi olla jo sosiaalista seuraa Urholle ja pennut alkoivat harjoittaa vuorovaikutuksellista käyttäytymistä keskenään. Mutta huimia eroja siitä huolimatta. Siinä missä Urho kolme-neljäviikkoisena tuntui olevan jo vankkarakenteinen pieni pentu, olivat sheltinpennut vielä paljon vauvapentumaisempia sekä heiveröisempiä. Niin ne koirat vain ovat erilaisia, mutta hienosti shelteistäkin kasvoi maailmalle nyt jo muuttaneita sydäntenmurskaajia, vaikka pienimmäisenä syntynyt narttu tullaporskuttikin sitkeästi veljiensä perässä.

IMG_20181112_145740

Seuraavassa blogitekstissä kertoilenkin sitten enemmän Urhon ensimmäisten kuukausien kasvatuksesta ja koulutuksesta suhteessa tulevaa kasvatus- ja kuntoutuskoiran uraa silmällä pitäen. Eli mitä kaikkea tulee ottaa huomioon tai mitä olen toiminut ja miksi tietyllä tavalla, nyt kun toiveenani on saada Urhosta kasvatettua isona kasvatus- ja kuntoutuskoira terapiatyöhöni.

 

Smartdog testit kasvatus- ja kuntoutuskoiraohjaajan työkaluina

Smartdog testit kasvatus- ja kuntoutuskoiraohjaajan työkaluina

Kävin syyskuun lopussa kasvatus- ja kuntoutuskoiriemme Ruun (labradorinnoutajamix, synt.2015) ja Valman (lapinporokoira, synt. 2013) kanssa Smartdog testissä Kangasalla Heli Väätäjän testattavana.

Ruun testi

Ruu oppii tehtäviä kokeilemalla (yrityksen ja erehdyksen kautta), ei niinkään mallista näyttämällä. Testitilanteessa Ruu kiihtyy helposti ja unohtaa tehtävän ratkaisun toimintansa välissä.

Ruu pystyy testitilanteessa hallitsemaan hyvin itsensä ja sillä on hyvä itsehillintä, eikä näköärsykkeenä oleva palkkio häiritse Ruuta ensimmäisten yritysten jälkeen sylinteritestissä. Ruun itsehillintä oli testissä hieman keskiarvoa (79%) korkeampi eli 80%. Ihmisen kommunikointia Ruu lukee erityisen hyvin (87%) eleet osiossa ja Ruu keskittyy osiossa hyvin.

Ruu ei ymmärtänyt loogisen päättelyn tehtävää, joka on monelle muullekin koiralle haasteellinen. Ruu valitsi toistuvasti saman puolen kipon sen sijaan, että olisi päätellyt herkun olevan tyhjän kipon sijaan toisessa.  Sen sijaan toisessa osion tehtävässä, jossa koiran piti päätellä testaajan vihjeistä ja huijauksista oikea ratkaisu, Ruu ei hämääntynyt vääristä vihjeistä. Muistiosiossa Ruu muisti ¾ tehtävistä oikein.

Sosiaalisen oppimisen tehtävässä Ruu ei opi näytetystä mallista namikoneen toimintaa. Ruu osuu namikoneen nappiin vahingossa, kokeiltuaan ensin monia muita asioita. Opittu taito ei pysy testitilanteessa Ruun muistissa pitkiä aikoja, sillä Ruu kiihtyy tämänkaltaisessa tehtävässä huomattavan paljon. Tämä vaikeuttaa muutoin niin hyvin testitilanteessa keskittyneen Ruun toimintaa.

Valman testi

Valma on niin ikään avoin ja ystävällinen koira, joka tutustuu rauhallisesti uuteen tilaan ja motivoituu hyvin ruuasta. Valmalla on hyvä itsehillintä ja se lukee eleitä keskimäärin hyvin, eikä ole johdettavissa eleillä harhaan. Ongelmanratkaisua vaativissa tehtävissä Valma sen sijaan turvautuu ihmisen apuun ja pyytääkin herkästi apua. Loogisen päättelyn tehtävä on Valmalle liian vaikea, ja se epäräi lähteä suorittamaan kyseistä tehtävää. Valma tukeutuu herkästi  ihmisen apuun ongelmia ratkaistessaan. Valma vaikuttaa herkältä koiralta ja vaatii kannustusta. Toisaalta taas onnistumiset vahvistavat sen itseluottamusta, kuten esimerkiksi muistin kesto -testiosiossa kävi ilmi.

Valman toiminta tehtäväkokonaisuuden itsehillintä -osiossa on harkittua ja rauhallista. Toisaalta se hieman aristelee pään laittamista minkään sisään ja koira varmistelee luvansaamista osion edetessä. Valma suoriutuu tehtävästä (80%)  kuitenkin hieman keskiarvoa 79% paremmin.  Eleiden lukeminen on Valmalle sen sijaan Ruuta huomattavasti haasteellisempaa, vaikka ymmärsikin eleitä keskimäärin hyvin (67% oikein, kun taas Ruulla testitulos ko. osiossa oli 87%).

Ongelmanratkaisua vaativat ja itsenäiset tehtävät olivat Valmalle huomattavasti vaikeampia kuin Ruulle, joka on tottuneempi itsenäiseen työskentelyyn. Ongelmanratkaisua vaativassa tehtävässä Valma pyytää pääosin ihmisen apua tehtävän ratkaisuun sen sijaan, että rohkaistuisi itse kokeilemaan omia ongelmanratkaisustrategioitaan. Tehtävässä Valma tekee jonkin verran (23%) itsenäistä työskentelyä, mutta suurin osa strategiasta pohjautuu nimenomaan ihmiseltä saatavan avun pyytämiseen. Myös loogisen päättelyn tehtävä on Valmalle haastava, eikä Valma ymmärrä tehtävää kuten ei aiemmin Ruukaan ymmärtänyt. Toisessa osion tehtävässä, jossa muistia koitetaan harhauttaa väärällä osoituksella, Valma sen sijaan pärjäsi paremmin ja päätteli itse näkemänsä perusteella tehtävän sen sijaan että olisi antanut väärän osoituksen hämätä toimintaansa.

Valmalla on erinomainen muisti ja tämä onkin kohtuullisen harvinainen suoritus muistin kesto -tehtävässä, mutta samalla taas oppimisen yksi tärkeimpiä edellytyksiä. Sosiaalisen oppimisen tehtävässä Valma pelästyi namikoneen ääntä, eikä tehtäväosiota saatu suoritettua loppuun.

 

Valman kokonaisaktiivisuus (15) testissä (FitBark -aktiivisuusmittarilla mitattuna) oli hieman Ruun (16) vastaavaa arvoa pienempi.

Yhteenveto ajatelmia testauksen vaikutuksista kasvatus- ja kuntoutuskoiraohjaajan työhön

Testikokonaisuudessa mitataan koiran kognitiota eri osa-alueilta. Yksittäisiä osa-alueita ovat koiran itsehillintä, eleet, ongelmanratkaisutaidot, muisti ja looginen päättely sekä sosiaalinen oppiminen. Tunnistan testituloksista koirani loistavasti. Kaksi hyvin erilaista koiraa, jotka mielestäni soveltuvat molemmat erinomaisesti kuntoutustyöhön ja asiakkaiden kanssa tehtävään terapiaan, mutta vaativat oikeat asiakkaat ja oikeanlaisen/omanlaisensa ohjaustavan niin minulta terapeuttina kuin asiakkaaltakin.

Testitilanteessa näkyy Valman työtilanteessakin esiin nousevat pienet haasteet. Sen voi olla välillä vaikea lukea ihmisen käyttämää elekieltä, mikä näkyy asiakastilanteessa esimerkiksi haasteina heikosti tai epäselvästi ohjaavien lasten hankaluutena saada koira toimimaan toivotulla tavalla. Oman ja tutun ohjaajan (minun) kanssa koira toimii luontevasti ja osaa toimia pienemmästäkin eleestä tai vihjeestä, mutta vieraamman ihmisen tai asiakkaan kanssa eleiden luku tuottaa usein epäselviä tilanteita koiralle, joka jää herkästi ”kysymään lupaa” tai ”miettimään mitä siltä odotetaan”.  Ruu on sen sijaan anteeksiantavampi tämänkaltaisessa tilanteessa, eikä jää niin herkästi toimettomaksi, vaikka ohjaajan elekielen käyttö tai artikulaatio olisivatkin epäselvempiä. Sen sijaan Ruu saattaa lähteä tarjoamaan täysin muuta toimintaa kuin on pyydetty vain miellyttämisen halusta, kun taas Valma tarjoaa toimintaa muutamia kertoja ja sen jälkeen toteaa että ”teeppä itse kun en keksinyt mitä minulta halutaan” ja joko poistuu tilanteesta etäämmäs tai lösähtää matalassa vireystilassa pötköttelemään lattialle.

Porokoiran herkkä luonne näkyy mielestäni juuri tässä tulkinnan vaikeutena. Samalla koiralla on taito reagoida herkästi pieniinkin signaaleihin, kunhan siihen annetaan koiralle lupa ja tilaa. Porokoira (ainakin meillä) varmistaa herkästi ihmiseltä luvan toimintaansa ja hakee toiminnaltaan yhteistyötä. Luontaisestikin porokoira toimii poropaimennuksessa ihmisen apuna ja tukena isojenkin porotokkien hallitsemisessa, joten yhteistyö ja yhdessä tekeminen ovat koiralle oleellisia taitoja. Sen sijaan itsenäiseen toimintaan Valma ei helposti lähde, mutta olemme ruokkineet taitoa sekä rohkeutta muun muassa viime syksyisillä henkilöhaku -harjoituksilla, joissa koiran tehtävänä on irrottautua omistajastaan/ohjaajasta ja suoriutua erityisesti loppumatkasta itsenäisesti. Alkuun tässäkin Valma turvautui paljon ohjaajaan, mutta luottamuksen ja itsetunnon kasvettua koira lähti irtautumaan ja tekemään henkilöhakuradalla myös itsenäisempiä ratkaisuita.

Ruu sen sijaan toimii ja miettii vasta sitten, jos sattuu ehtimään ja muistamaan.

Koulutuksellisesti Valman muisti on hyvä. Olen monesti todennut koiran olevan hieman hidaslämmitteinen, vähän niin kuin diesel-auto, kiihtyy hitaasti, mutta on uskomattoman toimintavarma ja tehokas kun pääsee liikkeelle ja jokin taito on opittu. Arjessa tämä näkyy, mikä muisti- osiossakin kävi ilmi, koiran hyvänä muistamisena. Valman kanssa saattaa viedä aikaa jonkin uuden asian opettelu, mutta seuraavalla treenikerralla koira on keksinyt uuden taidon vaikka alkuun tuntuikin siltä, että koira ei millään opi harjoiteltavaa asiaa.

Asiakastilanteessa Valma soveltuu hyvin hieman aremman ja rauhallisemman asiakkaan kaveriksi, joka samalla kaipaa tukea omaan aktiivisuuteensa/vireystilansa tukemiseen.  Olemme päässeet Valman herkästi laskevan vireystilan vuoksi käsittelemään hyvinkin keskeisiä aihealueita myös asiakkaan heikon vireystilan osalta. Treeneissä on panostettu siihen, että Valman vireystila säilyy ja asiakas jaksaa tehdä tarvittavan määrän toistoja lösähtämättä lattialle istumaan tehtävien välissä. Ruun aktiivinen toiminta saattaa puolestaan jotakuta arempaa lasta hieman jännittää, eikä Ruun isohko kokokaan helpota pienen lapsen edessä tilannetta. Vaikka molemmat koirani edustavat keskivertoa keskiarvoa koiramaailman koossa, voi rauhallinen porokoira tai aktiivinen labradorinnoutajamix vaikuttaa pienen 5-6 -vuotiaan lapsen silmissä isoilta ja jännittäviltä.

Terapiatyö on asiakkaisiin tutustumista ja yksilöllisten terapiatavoitteiden asettamista kunkin tarpeiden pohjalta. Vasta näiden pohjalta voidaan kasvatus- ja kuntoutuskoirankin kanssa tehtävään työhön valita soveltuva koira, tehtävät ja asettaa tavoitteet näiden mukaan. Koira-avusteinen toimintaterapia on haasteellista ja vaativaa sekä moniammatillista työtä, joka vaatii terapiaosaamisen lisäksi asiakaskontekstin tuntemisen sekä koira-avusteisen menetelmän ja toimintatavan tuntemisen. Ennen kaikkea näitä kaikkia pitää pystyä soveltamaan yhteen ja asiakastilanteessa ei riitä kahdenvälinen vuorovaikutussuhteen hallitseminen vaan siinä vaaditaan kolmeen suuntaan tapahtuvaa vuorovaikutussuhteen hoitamista sekä huomioimista.

Tunnista, kosketa ja käsittele

Lupasin jo aikapäiviä sitten päivittää tännekin askartelemiani materiaaleja, jotka ovat vapaasti käytettävissä kunhan tekijä mainitaan. Esittelen alempana terapiassa ja koulutuksissa käyttämiäni materiaaleja sekä verkkokaupastamme löytyviä matskuja, joita jokainen voi soveltaa parhaaksi katsomallaan tavalla omassa työssään.

Mikäli haluat askarrella valmiista tunnekuvistamme omia kaavioita, tunnemittareita tai vain hienon komean julisteen luokkahuoneesi tai toimitilasi seinälle, voit tilata valmiita tuotteitamme Voimatassun verkkokaupasta , josta löytyy esimerkiksi TunneTassut juliste A3 ja tarrat A4 kokoa jotka sopivat monenlaiseen askarteluun sekä tunnetyöskentelyyn asiakkaiden kanssa. Jo pitkään markkinoilla olleet ja monipuoliset sekä kehuja paljon saaneet TunneTassut -tunnekortit ja muistipeli löytyy edelleen tuotevalikoimistamme.

Myös vuosi sitten valmistuneet TunneVoima -kortit sopivat loistavasti erilaisten vuorovaikutussuhteiden läpikäymiseen, tunnusteluun, pohdiskeluun sekä keskusteluun niin terapia-, kuin muussa ryhmä- ta yksilötilanteessa.

Kotikutoiselta näyttäviä tunnemittareita askartelin kolme erilaista versiota hieman sen mukaan minkä tyyppisten asiakkaiden kanssa mitäkin voi ja haluaa käyttää. Ensimmäinen on ns. koira-avusteinen tunnesäätilamittari, keskimmäisessä on perus emoji-hymiöt ja jälkimmäisessä liikennevalo -ajatusta, joka pohjaa hieman jo aiemmin esittämääni ja Turid Rugaasiltakin poimittuun ideaan koirien elekielestä ja niiden vertaamisesta liikennevaloihin. Vihreä -saa mennä, keltainen -hieman jo epäilyttää ja pitäisi alkaa himmaamaan ja punainen – kun ollaan siinä tilanteessa, jossa ei ole enää mitään muuta mahdollisuutta kuin reagoida.

Tunnemittarikuvat voit hyvin tulostaa ja laminoida. Ajatuksena on ollut, että A4 paperin keskelle pingotetaan kevyt naru (laita reiittimellä reiät pystyviivan ja paperin ylä- ja alareunoihin narun sitomista varten) johon laitetaan esim. iso helmi jota asiakas voi liikutella tilanteen ja vallitsevan tunnetilan mukaisesti.

 

”Kartta parhaista rapsutus- ja silityspaikoistani” kuva on sovellettu englanninkielisestä ”My Petting Preference Chart”- kaavakkeesta, joka löytyy vapaasti Googlettamalla. Itse törmäsin materiaaliin ensikertaa reilu vuosi takaperin Zagrebissa, Animal Assisted Therapy -workshopissa, jota olin muutaman kollegan kanssa seuraamassa. Tuolloin toimintaterapeutti Melissa Winkle (Dogwood Therapy Service) esitteli koirakartan, jota työssään paljon käytti.  Vasta nyt tänä syksynä muistin koko materiaalin ja käänsin/sovelsin siitä oman version suomalaiseen käyttöön.  Mietin, että miksi en ollut aikaisemmin tätä tajunnut. Aivan loistava materiaali juuri tilanteisiin, joissa asiakkaan kanssa tutustutaan koiraan, asiakkaan oma kehonhallinta ja -hahmotus ovat kenties hukassa ja pohditaan oman itsen (sekä koiran) rajoja sekä miellyttäviä -epämiellyttäviä aistisäätelyyn sekä koskettamiseen liittyviä asioita.

Kartta parhaista rapsutuspaikoista koirakuva

Pahoittelen painovirhepaholaista, joka koirakuvaan on eksynyt, mutta korjaan sen ehkä jossain kohtaa paremmalla vireystilalla ja ajalla… Pääasia varmasti lienee kuitenkin tuo ”mainpoint” joka väritystehtävään ja kuvaan liittyy.

 

Vanhoista arkistoista ja minunkin muististoista löytyi erään kurssilaisen vinkkauksesta hyvä sekä yksinkertainen materiaali liittyen koiran kohtaamistilanteisiin. Kiva Teamilla on jo vuosia ollut käytössään Kysy, kättele ja kosketa -materiaali erityisesti lasten kanssa tehtävään ”koiratyöhön”, jossa opetetaan lapsia kohtaamaan koiria asiallisesti, kunnioittavasti ja rauhallisesti. Valmis tulostettava pdf löytyy Kiva Teamin sivuilta http://www.kivateam.fi/kysykattelekosketa