Smartdog testit kasvatus- ja kuntoutuskoiraohjaajan työkaluina

Smartdog testit kasvatus- ja kuntoutuskoiraohjaajan työkaluina

Kävin syyskuun lopussa kasvatus- ja kuntoutuskoiriemme Ruun (labradorinnoutajamix, synt.2015) ja Valman (lapinporokoira, synt. 2013) kanssa Smartdog testissä Kangasalla Heli Väätäjän testattavana.

Ruun testi

Ruu oppii tehtäviä kokeilemalla (yrityksen ja erehdyksen kautta), ei niinkään mallista näyttämällä. Testitilanteessa Ruu kiihtyy helposti ja unohtaa tehtävän ratkaisun toimintansa välissä.

Ruu pystyy testitilanteessa hallitsemaan hyvin itsensä ja sillä on hyvä itsehillintä, eikä näköärsykkeenä oleva palkkio häiritse Ruuta ensimmäisten yritysten jälkeen sylinteritestissä. Ruun itsehillintä oli testissä hieman keskiarvoa (79%) korkeampi eli 80%. Ihmisen kommunikointia Ruu lukee erityisen hyvin (87%) eleet osiossa ja Ruu keskittyy osiossa hyvin.

Ruu ei ymmärtänyt loogisen päättelyn tehtävää, joka on monelle muullekin koiralle haasteellinen. Ruu valitsi toistuvasti saman puolen kipon sen sijaan, että olisi päätellyt herkun olevan tyhjän kipon sijaan toisessa.  Sen sijaan toisessa osion tehtävässä, jossa koiran piti päätellä testaajan vihjeistä ja huijauksista oikea ratkaisu, Ruu ei hämääntynyt vääristä vihjeistä. Muistiosiossa Ruu muisti ¾ tehtävistä oikein.

Sosiaalisen oppimisen tehtävässä Ruu ei opi näytetystä mallista namikoneen toimintaa. Ruu osuu namikoneen nappiin vahingossa, kokeiltuaan ensin monia muita asioita. Opittu taito ei pysy testitilanteessa Ruun muistissa pitkiä aikoja, sillä Ruu kiihtyy tämänkaltaisessa tehtävässä huomattavan paljon. Tämä vaikeuttaa muutoin niin hyvin testitilanteessa keskittyneen Ruun toimintaa.

Valman testi

Valma on niin ikään avoin ja ystävällinen koira, joka tutustuu rauhallisesti uuteen tilaan ja motivoituu hyvin ruuasta. Valmalla on hyvä itsehillintä ja se lukee eleitä keskimäärin hyvin, eikä ole johdettavissa eleillä harhaan. Ongelmanratkaisua vaativissa tehtävissä Valma sen sijaan turvautuu ihmisen apuun ja pyytääkin herkästi apua. Loogisen päättelyn tehtävä on Valmalle liian vaikea, ja se epäräi lähteä suorittamaan kyseistä tehtävää. Valma tukeutuu herkästi  ihmisen apuun ongelmia ratkaistessaan. Valma vaikuttaa herkältä koiralta ja vaatii kannustusta. Toisaalta taas onnistumiset vahvistavat sen itseluottamusta, kuten esimerkiksi muistin kesto -testiosiossa kävi ilmi.

Valman toiminta tehtäväkokonaisuuden itsehillintä -osiossa on harkittua ja rauhallista. Toisaalta se hieman aristelee pään laittamista minkään sisään ja koira varmistelee luvansaamista osion edetessä. Valma suoriutuu tehtävästä (80%)  kuitenkin hieman keskiarvoa 79% paremmin.  Eleiden lukeminen on Valmalle sen sijaan Ruuta huomattavasti haasteellisempaa, vaikka ymmärsikin eleitä keskimäärin hyvin (67% oikein, kun taas Ruulla testitulos ko. osiossa oli 87%).

Ongelmanratkaisua vaativat ja itsenäiset tehtävät olivat Valmalle huomattavasti vaikeampia kuin Ruulle, joka on tottuneempi itsenäiseen työskentelyyn. Ongelmanratkaisua vaativassa tehtävässä Valma pyytää pääosin ihmisen apua tehtävän ratkaisuun sen sijaan, että rohkaistuisi itse kokeilemaan omia ongelmanratkaisustrategioitaan. Tehtävässä Valma tekee jonkin verran (23%) itsenäistä työskentelyä, mutta suurin osa strategiasta pohjautuu nimenomaan ihmiseltä saatavan avun pyytämiseen. Myös loogisen päättelyn tehtävä on Valmalle haastava, eikä Valma ymmärrä tehtävää kuten ei aiemmin Ruukaan ymmärtänyt. Toisessa osion tehtävässä, jossa muistia koitetaan harhauttaa väärällä osoituksella, Valma sen sijaan pärjäsi paremmin ja päätteli itse näkemänsä perusteella tehtävän sen sijaan että olisi antanut väärän osoituksen hämätä toimintaansa.

Valmalla on erinomainen muisti ja tämä onkin kohtuullisen harvinainen suoritus muistin kesto -tehtävässä, mutta samalla taas oppimisen yksi tärkeimpiä edellytyksiä. Sosiaalisen oppimisen tehtävässä Valma pelästyi namikoneen ääntä, eikä tehtäväosiota saatu suoritettua loppuun.

 

Valman kokonaisaktiivisuus (15) testissä (FitBark -aktiivisuusmittarilla mitattuna) oli hieman Ruun (16) vastaavaa arvoa pienempi.

Yhteenveto ajatelmia testauksen vaikutuksista kasvatus- ja kuntoutuskoiraohjaajan työhön

Testikokonaisuudessa mitataan koiran kognitiota eri osa-alueilta. Yksittäisiä osa-alueita ovat koiran itsehillintä, eleet, ongelmanratkaisutaidot, muisti ja looginen päättely sekä sosiaalinen oppiminen. Tunnistan testituloksista koirani loistavasti. Kaksi hyvin erilaista koiraa, jotka mielestäni soveltuvat molemmat erinomaisesti kuntoutustyöhön ja asiakkaiden kanssa tehtävään terapiaan, mutta vaativat oikeat asiakkaat ja oikeanlaisen/omanlaisensa ohjaustavan niin minulta terapeuttina kuin asiakkaaltakin.

Testitilanteessa näkyy Valman työtilanteessakin esiin nousevat pienet haasteet. Sen voi olla välillä vaikea lukea ihmisen käyttämää elekieltä, mikä näkyy asiakastilanteessa esimerkiksi haasteina heikosti tai epäselvästi ohjaavien lasten hankaluutena saada koira toimimaan toivotulla tavalla. Oman ja tutun ohjaajan (minun) kanssa koira toimii luontevasti ja osaa toimia pienemmästäkin eleestä tai vihjeestä, mutta vieraamman ihmisen tai asiakkaan kanssa eleiden luku tuottaa usein epäselviä tilanteita koiralle, joka jää herkästi ”kysymään lupaa” tai ”miettimään mitä siltä odotetaan”.  Ruu on sen sijaan anteeksiantavampi tämänkaltaisessa tilanteessa, eikä jää niin herkästi toimettomaksi, vaikka ohjaajan elekielen käyttö tai artikulaatio olisivatkin epäselvempiä. Sen sijaan Ruu saattaa lähteä tarjoamaan täysin muuta toimintaa kuin on pyydetty vain miellyttämisen halusta, kun taas Valma tarjoaa toimintaa muutamia kertoja ja sen jälkeen toteaa että ”teeppä itse kun en keksinyt mitä minulta halutaan” ja joko poistuu tilanteesta etäämmäs tai lösähtää matalassa vireystilassa pötköttelemään lattialle.

Porokoiran herkkä luonne näkyy mielestäni juuri tässä tulkinnan vaikeutena. Samalla koiralla on taito reagoida herkästi pieniinkin signaaleihin, kunhan siihen annetaan koiralle lupa ja tilaa. Porokoira (ainakin meillä) varmistaa herkästi ihmiseltä luvan toimintaansa ja hakee toiminnaltaan yhteistyötä. Luontaisestikin porokoira toimii poropaimennuksessa ihmisen apuna ja tukena isojenkin porotokkien hallitsemisessa, joten yhteistyö ja yhdessä tekeminen ovat koiralle oleellisia taitoja. Sen sijaan itsenäiseen toimintaan Valma ei helposti lähde, mutta olemme ruokkineet taitoa sekä rohkeutta muun muassa viime syksyisillä henkilöhaku -harjoituksilla, joissa koiran tehtävänä on irrottautua omistajastaan/ohjaajasta ja suoriutua erityisesti loppumatkasta itsenäisesti. Alkuun tässäkin Valma turvautui paljon ohjaajaan, mutta luottamuksen ja itsetunnon kasvettua koira lähti irtautumaan ja tekemään henkilöhakuradalla myös itsenäisempiä ratkaisuita.

Ruu sen sijaan toimii ja miettii vasta sitten, jos sattuu ehtimään ja muistamaan.

Koulutuksellisesti Valman muisti on hyvä. Olen monesti todennut koiran olevan hieman hidaslämmitteinen, vähän niin kuin diesel-auto, kiihtyy hitaasti, mutta on uskomattoman toimintavarma ja tehokas kun pääsee liikkeelle ja jokin taito on opittu. Arjessa tämä näkyy, mikä muisti- osiossakin kävi ilmi, koiran hyvänä muistamisena. Valman kanssa saattaa viedä aikaa jonkin uuden asian opettelu, mutta seuraavalla treenikerralla koira on keksinyt uuden taidon vaikka alkuun tuntuikin siltä, että koira ei millään opi harjoiteltavaa asiaa.

Asiakastilanteessa Valma soveltuu hyvin hieman aremman ja rauhallisemman asiakkaan kaveriksi, joka samalla kaipaa tukea omaan aktiivisuuteensa/vireystilansa tukemiseen.  Olemme päässeet Valman herkästi laskevan vireystilan vuoksi käsittelemään hyvinkin keskeisiä aihealueita myös asiakkaan heikon vireystilan osalta. Treeneissä on panostettu siihen, että Valman vireystila säilyy ja asiakas jaksaa tehdä tarvittavan määrän toistoja lösähtämättä lattialle istumaan tehtävien välissä. Ruun aktiivinen toiminta saattaa puolestaan jotakuta arempaa lasta hieman jännittää, eikä Ruun isohko kokokaan helpota pienen lapsen edessä tilannetta. Vaikka molemmat koirani edustavat keskivertoa keskiarvoa koiramaailman koossa, voi rauhallinen porokoira tai aktiivinen labradorinnoutajamix vaikuttaa pienen 5-6 -vuotiaan lapsen silmissä isoilta ja jännittäviltä.

Terapiatyö on asiakkaisiin tutustumista ja yksilöllisten terapiatavoitteiden asettamista kunkin tarpeiden pohjalta. Vasta näiden pohjalta voidaan kasvatus- ja kuntoutuskoirankin kanssa tehtävään työhön valita soveltuva koira, tehtävät ja asettaa tavoitteet näiden mukaan. Koira-avusteinen toimintaterapia on haasteellista ja vaativaa sekä moniammatillista työtä, joka vaatii terapiaosaamisen lisäksi asiakaskontekstin tuntemisen sekä koira-avusteisen menetelmän ja toimintatavan tuntemisen. Ennen kaikkea näitä kaikkia pitää pystyä soveltamaan yhteen ja asiakastilanteessa ei riitä kahdenvälinen vuorovaikutussuhteen hallitseminen vaan siinä vaaditaan kolmeen suuntaan tapahtuvaa vuorovaikutussuhteen hoitamista sekä huomioimista.

Tunnista, kosketa ja käsittele

Lupasin jo aikapäiviä sitten päivittää tännekin askartelemiani materiaaleja, jotka ovat vapaasti käytettävissä kunhan tekijä mainitaan. Esittelen alempana terapiassa ja koulutuksissa käyttämiäni materiaaleja sekä verkkokaupastamme löytyviä matskuja, joita jokainen voi soveltaa parhaaksi katsomallaan tavalla omassa työssään.

Mikäli haluat askarrella valmiista tunnekuvistamme omia kaavioita, tunnemittareita tai vain hienon komean julisteen luokkahuoneesi tai toimitilasi seinälle, voit tilata valmiita tuotteitamme Voimatassun verkkokaupasta , josta löytyy esimerkiksi TunneTassut juliste A3 ja tarrat A4 kokoa jotka sopivat monenlaiseen askarteluun sekä tunnetyöskentelyyn asiakkaiden kanssa. Jo pitkään markkinoilla olleet ja monipuoliset sekä kehuja paljon saaneet TunneTassut -tunnekortit ja muistipeli löytyy edelleen tuotevalikoimistamme.

Myös vuosi sitten valmistuneet TunneVoima -kortit sopivat loistavasti erilaisten vuorovaikutussuhteiden läpikäymiseen, tunnusteluun, pohdiskeluun sekä keskusteluun niin terapia-, kuin muussa ryhmä- ta yksilötilanteessa.

Kotikutoiselta näyttäviä tunnemittareita askartelin kolme erilaista versiota hieman sen mukaan minkä tyyppisten asiakkaiden kanssa mitäkin voi ja haluaa käyttää. Ensimmäinen on ns. koira-avusteinen tunnesäätilamittari, keskimmäisessä on perus emoji-hymiöt ja jälkimmäisessä liikennevalo -ajatusta, joka pohjaa hieman jo aiemmin esittämääni ja Turid Rugaasiltakin poimittuun ideaan koirien elekielestä ja niiden vertaamisesta liikennevaloihin. Vihreä -saa mennä, keltainen -hieman jo epäilyttää ja pitäisi alkaa himmaamaan ja punainen – kun ollaan siinä tilanteessa, jossa ei ole enää mitään muuta mahdollisuutta kuin reagoida.

Tunnemittarikuvat voit hyvin tulostaa ja laminoida. Ajatuksena on ollut, että A4 paperin keskelle pingotetaan kevyt naru (laita reiittimellä reiät pystyviivan ja paperin ylä- ja alareunoihin narun sitomista varten) johon laitetaan esim. iso helmi jota asiakas voi liikutella tilanteen ja vallitsevan tunnetilan mukaisesti.

 

”Kartta parhaista rapsutus- ja silityspaikoistani” kuva on sovellettu englanninkielisestä ”My Petting Preference Chart”- kaavakkeesta, joka löytyy vapaasti Googlettamalla. Itse törmäsin materiaaliin ensikertaa reilu vuosi takaperin Zagrebissa, Animal Assisted Therapy -workshopissa, jota olin muutaman kollegan kanssa seuraamassa. Tuolloin toimintaterapeutti Melissa Winkle (Dogwood Therapy Service) esitteli koirakartan, jota työssään paljon käytti.  Vasta nyt tänä syksynä muistin koko materiaalin ja käänsin/sovelsin siitä oman version suomalaiseen käyttöön.  Mietin, että miksi en ollut aikaisemmin tätä tajunnut. Aivan loistava materiaali juuri tilanteisiin, joissa asiakkaan kanssa tutustutaan koiraan, asiakkaan oma kehonhallinta ja -hahmotus ovat kenties hukassa ja pohditaan oman itsen (sekä koiran) rajoja sekä miellyttäviä -epämiellyttäviä aistisäätelyyn sekä koskettamiseen liittyviä asioita.

Kartta parhaista rapsutuspaikoista koirakuva

Pahoittelen painovirhepaholaista, joka koirakuvaan on eksynyt, mutta korjaan sen ehkä jossain kohtaa paremmalla vireystilalla ja ajalla… Pääasia varmasti lienee kuitenkin tuo ”mainpoint” joka väritystehtävään ja kuvaan liittyy.

 

Vanhoista arkistoista ja minunkin muististoista löytyi erään kurssilaisen vinkkauksesta hyvä sekä yksinkertainen materiaali liittyen koiran kohtaamistilanteisiin. Kiva Teamilla on jo vuosia ollut käytössään Kysy, kättele ja kosketa -materiaali erityisesti lasten kanssa tehtävään ”koiratyöhön”, jossa opetetaan lapsia kohtaamaan koiria asiallisesti, kunnioittavasti ja rauhallisesti. Valmis tulostettava pdf löytyy Kiva Teamin sivuilta http://www.kivateam.fi/kysykattelekosketa

 

Valman sikahyvä herkkupannari

Pitkään aikaan en olekaan ennättänyt istua blogin ääreen ja kirjoittaa kuulumisiamme koira-avusteisesta toimintaterapiasta. Tänään terapiassa olimmekin keittiössä ja teimme Valman sikahyvää herkkupannaria hieman sovelletulla reseptillä Malin Ekblomin kirjoittaman Haukun herkkureseptit vihkosesta, joka sisältää hyviä asiakastilanteisiinkin sopivia koiranherkkuvinkkejä. Lähikaupoista ei ollut saatavilla tähän hätään ja tähän aikaan vuodesta jauhettua maksaa, joten korvasin maksan 300g maksamakkarapaketillisella. Herkussa ainesosat sekoitettiin keskenään (jauheliha, maksa, perunajauho, kananmunat sekä tilkka vettä) ja seos levitettiin pellin päälle leivinpaperille ja laitettiin kuivumaan 150 astetta noin 45-50 minuuttia. Jätin kyllä suosiolla pannarin uuniin vielä toiseksi reiluksi tunniksi ja pienensin vain lämpötilaa sataseen. Koska pannarin valmistaminen vei asiakastilanteessa pitkän aikaa, piti hiemans oveltaa eikä kaikkia välivaiheita ehditty mahduttamaan yhden tunnin terapia-aikaan. Jemmasin lopulta pellillisen pannaria pakkaseen odottamaan ensi viikkoa ja seuraavaa asiakaskäyntiä, jolloin pannarin palat on tarkoitus pilkkoa. Eli lisää harjoitusta tulee välineiden käytöstä hienomotoriikkaan.

Omaa ideologiaani lähellä ovat mahdollisimman puhdas ruoka niin ihmisten kuin koirienkin osalta ilman keinotekoisia lisä- ja säilöntäaineita. Kuivatan mielelläni koirille palkkanameiksi jotain aitoja lihapaloja ihan hedelmä- ja vihanneskuivurilla tai uunissa. Valmiita hyviä palkkaus- ja koulutusnameja on toki myös eläintarvikeliikkeistä saatavilla, mutta monesti kuivatut herkut ovat melko arvokkaita. Muun muassa kuivattua naudan mahaa ja monia muita saa kuitenkin myös valmiina, mikäli ei halua ja jaksa alkaa askartelemaan.

Keittiötoimissa asiakas pääsi harjoittamaan muun muassa hienomotoriikkaa, koordinaatiota, voiman käyttöä (lihaklönttien sekoitus kävi melkoisesta urakasta), visuaalista hahmottamista sekä kognitiivisia toimintoja, kuten laskemista sekä muistia. Jaoimme lihapakettia pienempiin osiin, tehtiin laskutoimituksia tarvittavasta lihamäärästä ja muista ainesosista, koitettiin pysyä oikeassa toimintajärjestyksessä, seurata ohjeita, nimetä eri tarvikkeita ja jos vaikka mitä muuta hyödyllistä.

Valmiin kuvitetun ja vaiheistetun ohjeen väkersin teidänkin saatavilleni

Valman sikahyvä herkkupannari

IMG_20180921_103056

Valma toimii tarkkana laadunvalvojana keittiöhommissa -kuten kuvasta näkyy

Eläinavusteisen työn talousarvio

Eläinavusteinen työskentely tarkoittaa eri ihmisille erilaisia asioita. Toki työmenetelmään on olemassa omat valtakunnalliset määritelmänsä ja standardinsa, mutta siitä huolimatta alaa voi kuvata hieman samalla tavalla kuin ”villiä länttä”. Toimijoita on joka lähtöön samoin on koulutustaustojakin ja mikä vielä pahempi, näiden puutetta.

Eläinavusteinen työskentely on monelle vielä melko vierasta, mutta myös sen tuotteistaminen on pikkuhiljaa kasvussa. Tämän vuoksi halusinkin koota, sekä omaa itseäni varten, että myös lukijoita varten talousarvion työskentelymuodosta. Kyse ei siis todellakaan ole siitä, että ottaisin huvin vuoksi kotoa ”pikku muppen” töihin paremman tekemisen ja idean puutteessa, vaan itselleni kyse on elävästä olennosta, työkaverista sekä työmuodosta joka vaatii paljon kouluttautumista, moniammatillista osaamista sekä jatkuvaa itsensä ja koiran kehittämistä. Ja tämä kaikki maksaa. Se, jääkö talousarviossa viivan alle plussaa vai miinusta, onkin sitten varmasti tulkitsijasta kiinni. Rahallisesti se on varmasti paljon miinuksella, mutta henkisesti ja esimerkiksi oman työn sekä motivaation ja asiakastyytyväisyyden kannalta saldo on ehdottomasti plussalla.  Kaikki talousarviossa mainitut koulutukset eivät ole toki ”pakollisia”, mutta itse olen kokenut osaamisen hankkimisen sekä jatkokouluttautumisen tärkeäksi oman työn sekä kehittymisen kannalta.

Talousarvio

  • Työskentelyyn soveltuvan koiran hankintahinta noin 1000€ (tärkeää huomiodia mm. sopivan koirarodun, kasvattajan ja pennun valinta)
  • Koiran pentuajan koulutus 200€ (mm. pentukurssi)
  • Koiran terveystarkastukset sekä terveydenhoito 4,5 ikävuoden aikana yms. noin 600€ (sisältäen perusrokotukset, terveystarkastukset sekä viralliset lonkka- ja silmäkuvat)
  • Koiran soveltuvuuskoe (Koirat kasvatus- ja kuntoutustyössä ry) 100€
  • Koiran työnäyttö (Koirat kasvatus- ja kuntoutustyössä ry) 250€
  • Oma koira-avusteisen työskentelyn täydennyskoulutus 12 opintopistettä (Koirat kasvatus- ja kuntoutustyössä ry) noin 1200€
  • Oma eläinavusteisen valmentajan täydennyskoulutus 20 opintopistettä (Alfa Parners) noin 1900€
  • Oma jatkokouluttautuminen mm. Zagreb Animal Assisted workshop noin 1000€
  • Oma jatkokouluttautuminen/menetelmäosaaminen Dobon koulutusohjaajakoulutus 275€
  • Koiran jatkokoulutus (mm. Tokon peruskurssi, Rally tokon alkeet jne.) 200€

Tästä tulee karkeasti laskettuna summaksi 6725€ (summa ei pidä sisällään kuin koulutuksiin liittyvät kulut eli ei esim. koulutusmatkoihin sekä yöpymiseen, oheiskirjallisuuteen yms. liittyviä maksuja).

Toisesta olemassa olevasta kasvatus- ja kuntoutuskoirasta (työkoira) lisäkuluja tulee Avustajakoirakoululta hankitusta koiran hankintahinnasta 1500€ (sis. koulutettu koira sekä perusterveydenhuolto, rokotukset ja lonkka yms. kuvat tehtynä) sekä koiran jatkokouluttautumisesta, johon on tähän mennessä kulunut noin 200€. Toisen koiran soveltuvuuskoe- ja työnäyttömaksut tekevät yhteensä 350€ lisää. Tästä tulee lisäsummaa 2050€. 

Tämän lisäksi taustalla on jo kaksi ammattikorkeakoulututkintoa (Yhteisöpedagogi, AMK ja Toimintaterapeutti, AMK) sekä eläintenhoitajan ammattitutkinnon opinnot eläintenkouluttajan suuntautumisella. Myös viime syksynä päättyneet Green Care -korkea-asteen opinnot voidaan lisätä tähän listaan. Näistä yksikään koulutus ei ole toteutunut omalla kotipaikkakunnallani, vaan on vaatinut usean vuoden opiskelun, asumisen/majoittumisen/yöpymisen toisella paikkakunnalle sekä tietenkin omasta perheestä erossa olemisen. Näiden kaikkien kuluja tai aikaresursseja en edes uskalla laskea.

Kirjoituksen tarkoituksena ei todellakaan ole rehennellä tai leveillä sitä mitä minulla on tai mitä muilla ei ole. Jokainen meistä eläinavusteista työskentelyä harjoittavasta valitsee ja päättää itse mitkä koulutukset kokee merkitykselliseksi itselleen oman työnsä ja osaamisensa kannalta.

Haluan kuitenkin tällä avoimella tilinteolla kertoa, että työskentely ei todellakaan ole enää nykypäivänä mitään harrastustoimintaa tai mukavaa puuhastelua, johon mikä tahansa kotipuppe voidaan repäistä tai kenen tahansa kannattaa ryhtyä. Eikä työskentelymuoto tai erilaisten kokeiden suorittaminen ole mitään läpihuutojuttuja, joista selviytyisi miten vain heittämällä ilman, että joutuu tekemään hommia sen eteen.

Itselleni kyseessä on tavoitteellinen työskentelymuoto, jota toteutan oman ammatillisen osaamiseni mahdollistamana (ja rajoittamana). Olen eettisesti vastuussa jokaisesta eläin-asiakaskohtaamisesta ja haluan varmistaa omalla toiminnallani, että asiakas todella hyötyy eläimen mukaan ottamisesta terapiatilanteeseen. Työskentelyn on oltava turvallista kaikille osapuolille.

Suostakin on noustava

Edes aina ei ”konkari” itsekään onnistu. Olen joutunut käymään pitkän ja jopa hieman kivikkoisen tien päästäkseni tähän missä tällä hetkellä olen. Vuosia takaperin ensimmäinen koirani ei suorittanutkaan toivotusti soveltuvuuskoetta, mistä olen näin jälkeenpäin ihan tyytyväinen vaikka tilanne tuolloin ottikin enemmän kuin koville. Koira ei varsinaisesti nauti asiakaskohtaamisista, vaikka on oppinut omiin rajoihinsa saakka sietämään vieraidenkin ihmisten kosketusta ja opittuna käyttäytymisenä mielellään myös hakeutuu ihmisten läheisyyteen. Valmistumiseni toimintaterapeutiksi vaati monet itkut ja hampaidenkiristykset sekä ylipäätään opiskelemaan pääseminen vaati useita avoimen ammattikorkeakoulun opintokokonaisuuksia sekä hakuyrityksiä ennen hyväksytyn opiskelijapaikan saamista.

Syksyllä kun tein koirieni kanssa soveltuvuuskoetta ja toisen kanssa työnäytön hallintaosuutta, kaikki ei todellakaan mennyt ”niin kuin strömsössä” -sanotaan. Stressasin testitilaisuutta aivan älyttömän paljon, vaikka kutakuinkin tiesin mitä on luvassa. Myös etenkin toinen koira vaistosi oman levottomuuteni ja stressini, mikä näkyi heti porokoiran herkässä olemuksessa levottomana haukkumisena. Labradorinnoutajamix Ruun nenää taas veti pusikkoon Helsingin Käpylän herkulliset hajut ja koiran saaminen kontaktiin vaati ison työnsä. Eikä kyse ole siitä, etteikö koira osaisi, mutta nenä meinaa viedä mennessään turhan usein ulkotiloissa.

Molemmat koirat läpäisivät soveltuvuuskokeen sekä työnäytön hallintaosuuden, mutta olivat keskitasoa, eivätkä niinkään parhaimmistoa. Itselleni koiran hallinta ei ikinä ole tarkoittanut mitään toko-kilpailuvalmiutta, vaan ihan mukavaa ja hyvää arjen hallittavuutta sekä yhteistyötä. Soveltuvuuskokeista saamastani palautteesta sisuuntuneena päätin treenata entistä enemmän koirien kanssa talvella ja kävimme mm. tokon alkeiskurssilla ja rally tokossa.

Keväällä suoritimme työpaikallani työnäytön ja Ruu teki samalla myös työnäytön hallintaosuuden. Ruun osalta työnäyttö sujui mallikkaasti ja koira toimi mukavassa yhteistyössä asiakkaan kanssa ja itsekin muistin antaa positiivista sekä kannustavaa palautetta sekä koiralle, että asiakkaalle.

Valman osalta, joka vaatii huomattavasti enemmän sekä tiheämpää vahvistetta treeneissä, työnäyttö ei sujunut ihan yhtä mallikkaasti. Itse väsähdin pitkän päivän ja stressanneen kuukauden ja miljoonien hommien jäljiltä totaalisesti. Asiakas, jonka kanssa työnäyttöä teimme ei ole parhaimpia koiran ohjaajia ja oma ohjaamiseni sekä palautteenantokykyni tilantessa simahtivat täysin. Voitte siis arvata lopputuloksen. Tiedän koiran ja itseni osaavan, mutta uusintaanhan se meni ja kuinka iso pettymys se olikaan. Mutta, ehkä tästäkin suosta noustaan, otetaan itseä niskasta kiinni ja valmistetaan meille kaksi virallista kasvatus- ja kuntoutuskoiraa.

Koiran ja asiakkaan ohjaaminen vaatii edelleen oman osaamiseni kehittämistä. Vaikka koira suorittaisi hienosti erilaisia temppuja ja toimintoja minun kanssani, on täysin eri asia kuinka se työskentelee asiakkaan kanssa.  Minkälaista ohjausta minä annan asiakkaalle ja tuen samalla sitä, että koira saa riittävästi positiivista vahvistetta vaikka asiakas ei tämän antamisessa niin taitava vielä olisikaan.

Työskentelen pääasiassa lapsiasiakkaiden kanssa ja moni heistä saattaa arastella koiran kanssa toimimista, vaikka rauhallisista ja hyvin koulutetuista koirista olisikin kyse. Moni asiakkaistani palkkaa koiraa kovin varovaisesti kehusanoista ja niiden ajoittamisesta puhumattakaan. Minun on siis ammattilaisena paikattava tilanteessa melkoisen paljon kaikkea.

 

Pelko ja palkitseminen

Tunteiden hallinta ja tunnistaminen (tai lähinnä näiden harjoittelu) kuuluvat oleellisena osana monen asiakkaan toimintaterapiakuntoutukseen. Viimeisen viikon aikana vastaanotolla (palkkatöideni puolella) on käynyt parikin lapsiasiakasta, joiden kanssa olen törmännyt koiria pelkäävään tai aristavaan lapseen. Toinen asiakas oli kollegani asiakas, jonka vastaanottokäynnille lupasin osallistua kuntoutuskoiraoppilas Valman kanssa. Tänään vastaanotolla kävi toinen, Valman jo muutaman kerran tavannut asiakas.

Koiraan kontaktin ottaminen on jo monelle vaikea paikka ja vaatii pieneltä ihmiseltä paljon itsensä voittamista sekä aikuisen tukea. Olen käyttänyt tässä apuna tekemääni terapiakoirista kertovaa vihkosta, johon olen koonnut kuvia Ruusta ja Valmasta eri tilanteissa sekä kirjoittanut auki koiran kohtaamiseen ja hoitamiseen sekä käyttäytymiseen liittyviä asioita. Kuvien avulla koiran kohtaamiseen liittyvää jännitystä pystyy käymään asiakkaan kanssa läpi jo joko edellisellä kerralla tai viimeistään odotustiloissa. Käytössäni on myös pelkomittari, jonka avulla lapsi sai arvioida 1-10 väliltä oman jännityksensä sekä koirapelkonsa numeron. Mitä enemmän hymiöitä tai selventäviä kuvia pelkomittarissa on, sen helpompi lapsenkin on tunnistaa siitä omaa olotilaansa vastaava tunnetila. Huomasin, että nyt käyttämässäni mitarissa oli ainoastaan kahden eri ääripään hymiöt ja molemmat asiakkaista ilmaisivat oman sen hetkisen pelkotilansa todella lieväksi, vaikka etenkin toisen lapsen pelkotila oman arvioni mukaan vastasi pikemminkin 8-9, kuin 2-3 pisteitä.

Asiakkailla pelkokäyttäytyminen ilmeni mm. siinä, että heidän oli vaikea ohittaa koiraa ilman suoraa katsekontaktia ja koiran tuijottamista. Myös koiran palkitseminen tuntui haasteelliselta ja lapset herkästi kokivat koiran purevan, vaikka todellisuudessa koira otti kohtuullisen nätisti lapse sormissa olevan palkan. Tälläisissä tilanteissa käytän paljon kämmentekniikkaa, jossa opetan lapsen antamaan palkan koiralle kämmeneltä, jolloin koira osaa ottaa sen nätimmin, eikä koiran hampaat kosketa lapsen sormia eikä lapsi koe tätä tällöin ”puremiseksi”.

Aina ei tule  edes ajatelleeksi sitä, kuinka voimakas tai aistiyliherkkä kokemusmaailma asiakkaalla voi olla. Itselle tuttu, pieni koiran kurottautuminen namikättä kohti tai namin ottaminen kädestä sormien päästä ei tunnu miltään. Olen pyrkinyt opettamaan koirat ottamaan namit nätisti kädestä juuri näitä tilanteita varten, mutta etenkin ahneelle Ruulle tämä on vielä haaste.

Asiakas saattaa kokea pienenkin koiran kurotautumisen ”suurena hyökkäyksenä kohti itseään”, vaikka todellisuudessa koira kurottautuisi 5-10 senttiä namia kohti. Tämän takia onkin tärkeää, että koira on opetettu pysymään pyydetyssä asennossa. Koira ei voi omin luvin venyttää itseään tai pyöriä päänsä kanssa namikäden tai asiakkaan toiminnan ympärillä. Etenkin Ruun kanssa tämä on vielä harjoittelussa.

Ruun kanssa päästiin illan Rally-toko treeneissä jo näinkin pitkälle, että koira jaksoi pysyä paikoillaan ilman että ahmi tassun päällä olevia nameja. Saldo oli kaikkea 2-8 namin väliltä. Hyvää keskittymisharjoitusta.

dav  dav

Monesti kuntoutuksessa olevilla asiakkailla on heikot oman toiminnan ohjaustaidot, koordinaatio (mm. namikäden sijainti, koiran ohjaaminen, oma asento/sijainti suhteessa tilaan ja koiraan) sekä motoriikka, jolloin myös koiran ohjaaminen on epäselvää. Onkin todella tärkeää, että koiralle on opetettu selkeät vihjesanat ja nämä käydään asiakkaankin kanssa läpi. Moni koira hyötyy visuaalisesta vihjesanasta tai merkistä, mikäli asiakkaiden taso on vaihteleva ja heillä on haasteita ohjata koiraa. Myös kenties jonkinlainen ns. asiakkaan takaa tapahtuva koiran ohjaus voi joskus olla tarpeen, jolloin asiakas saa onnistuneen kokemuksen ja terapeutti varmistaa toiminnan oikeaoppisuuden antamalla koiralle selkeitä signaaleita tai vihjesanoja asiakkaan takaa. Mutta kuten monelle asiakkaallekin, yksinkertainen ja selkeä on kaunista.

Tähän palkkaamistarkoitukseen löysin kuvassakin näkyvän palkkausautomaatin, josta painamalla asiakas saa purkin alaosasta tippumaan namin. Tällöin asiakkaan ei tarvitse olla kosketuksissa suoraan koiran namin tai kuonon kanssa vaan koira voi ottaa namin ns. lennosta.

dav

Kivoja pelkomittareita löydät esim. Tampere Nepsyn sivuilta tai Papunetistä.

 

Kohti vireyden tasapainoa ja tunteiden tunnistamista

”Stressillä tarkoitetaan tilannetta, jossa ihmiseen kohdistuu niin paljon haasteita ja vaatimuksia, että sopeutumiseen käytettävissä olevat voimavarat ovat tiukoilla tai ylittyvät.” (Lainaus kirjasta Merja Tompuri: Tenavat tasapainoon, alkuperäinen lähde Mattila, 2010)

Olin tänään Hoitava Hengitys (TM) koulutuksessa, jossa puhuttiin paljon jo pelkän hengityksen vaikutuksista ihmisen terveyteen ja hyvinvointiin. Hyvä hengitys lisää elämään energiaa, vähentää stressin oireita, parahtaa keskittymiskykyä, paranta elimistön hapensaantia, joka puolestaan rentouttaa kehoa, mieltä ja parantaa unenlaatua. Jäin miettimään, kuinka vähän hengityksestä puhuttiin vaikkapa omassa toimintaterapiakoulutuksessanikaan, josta on aikaa kuitenkin melko vähän. Ylipäätään sosiaali- ja terveysalan työssä aihetta käsiteltiin olemattoman vähän, vaikka kyse on voimakkaasti omaan käyttäytymiseemme, terveyteemme ja hyvinvointiimme vaikuttavasta asiasta. Työssäni törmään päivittäin lapsiin joiden stressi -ja kuormittumistila lyö lapsen sietokykyyn nähden yli.  Nyrkit heiluvat, lapsi jännittää tai joutuu pinnistelemään selviytyäkseen arjen toiminnoista (hengitys on pinnallista suun kautta tapahtuvaa), eikä lapsella (kuten ei meillä monella aikuisellakaan) ole keinoja käsitellä asiaa.

Toinen syy mikä saa minut tänään käsittelemään tätä aihealuetta on varmasti viikolla ollut Puhu -koiraa luento. Olen käynyt pitämässä Pirkanmaan alueen opistoilla jo usean vuoden ajan aina kerran lukukaudessa Puhu koiraa -luentoa, jolla käsitellään koiran vuorovaikutusta, elekieltä ja käyttäytymistä. Jo Tuire Kaimio on kuvannut loistavasti kirjassaan Pennun käyttäytyminen, ihmisen ja koiran elekielen eroja. Siinä missä ihmiselle on luontaista katsoa kohden/silmiin, tulkitaan tämä luottamuksen ja rehellisyyden eleeksi. Koirakielellä sama tuijottaminen tulkitaan uhaksi ja koira yrittää luonnostaan välttää katsekontaktia. Olen vuosien aikana koulutuksissa puhunut paljon elekielen eroista ja siitä, kuinka tärkeää on eläinavusteisessa työskentelyssä tuntea eläinlaji ja kyseinen eläin, minkä kanssa työskentelemme. Työn etiikasta saan varmasti kokonaisen artikkelin aikaiseksi myöhemmin, mutta mielestäni liian vähän kiinnitetään huomiota eläimen lajityypillisen käyttäytymisen tuntemiseen tässä työmuodossa. Se on kuitenkin yksi tärkeimmistä työkaluista, mitä hyödynnän ainakin itse peilatessani koiran toimintaa asiakkaan olemukseen, vireystilaan, jaksamiseen tai toiminnan onnistumiseen.

Toimintaterapia-arvioinnissa kävi talvella eräs kouluikäinen lapsi, jonka kanssa vuorovaikutus oli jokseenkin haastavaa, eikä lapsi pystynyt peilaamaan mitään esittämistäni itsearviointikysymyksistä tai tehtävistä itseensä. ”Mitään ongelmaa ei ole, kaikki sujuu hyvin” ja lapsen ulkoinen olemus kuitenkin huusi aivan muuta. Eräänä kertana minulla oli terapiatilassa koirat mukana, ilman, että niillä oli ajateltu olevan sen suurempaa roolia itse toimintaterapia-arvioinnin toteuttamiseen. Äkkiä lapsi kuitenkin pohti koiran kanssa lattialla pyöriessään sitä, kuinka itsekin on melko laiska ja tekee lyhyesti jonkin asian ja hetken päästä vireystila väsähtää. Aivan kuten Valmallakin. Koira toteaa hetken työskenneltyään että ”jaa, voinpa mennä tässä pötköllenikin” jos juuri sillä hetkellä ei aktiivisesti ympäristössä tapahtu mitään tai koira kokee, ettei ymmärrä ihmisen sille asettamaa toivetta ja turhautuu yrittämään muutamaa kertaa pidemmälle. Lapsi on vastaavassa tilanteessa, ettei jaksa pinnistellä ja päättää olla tekemättä mitään.

dav

Kuvassa vasemman puoleinen koira-avusteiseen työhön askartelemani tunnemittari, joka on pyörinyt työsalkussani valehtelematta jo useamman vuoden ajan, kaipaisi hieman päivitystä. Aloin jatkojalostamaan ideaa hieman pidemmälle, koska koen, että yksin tunnemittari ei riitä kuvaamaan käyttäytymisen tai viretilan kuormaa. Vireystila-mittarin kuvat ovat  Tampereen kaupungin verkkosivuilta (linkki löytyy alempaa) ja koirakuvat omista TunneTassut -koira-aiheiset tunnekortit ja muistipeli korttisarjastamme.

Ideana on, että Vireystilamittariin tulee vastaavalla tavalla kuin tunnemittarissa on säätönauha, niin kaksi säädettävää nauhaa helmellä. Asiakkaan tehtävänä on arvioida koiran vireystilaa ja opetella tunnistamaan milloin koira käy ylikierroksilla tai on rauhallinen ja sen kanssa pystyy työskentelemään SEKÄ opetella tunnistamaan omaa vireystilaansa sekä peilaamaan näitä keskenään.

Koirien elekielestä puhuttaessa käytetään usein termiä Rauhoittavat signaalit, joka on norjalaisen pitkän linjan koirakouluttaja Turid Rugaasin lanseeraama käsite. Usein kuvaan koiran signaalikieltä liikennevaloilla. Kun signaalit ovat pieniä ja usein huomaamattomia, koiralla on vielä hyvä olla, ollaan vihreällä värillä ja silloin saa mennä. Keltaisella värillä pitäisi alkaa jo himmailemaan ja valmistautua jarruttamiseen, pysähtymiseen ja välttää punaista. Viimeisenä eletään sakkovyöhykkeellä, jolloin ollaan ajettu päin punaista. Koiralla ei ole enää mitään muuta keinoa reagoida kuin pureminen ja tuolloin ollaan auttamattomasti liian myöhässä.

Rauhoittavat signaalit koira ja ihminen kuva

Myös ihmiskielessä voidaan ajatella vastaavalla tavalla, vaikka elekieli poikkeaakin koiran käyttämästä. Lukuisissa lasten ryhmissä ja erityisyksiköissä käytetään juuri vastaavanlaista liikennevalo -logiikkaa. Kun asiakas saa vihreän kortin, niin hyvä, jes, keltaisella varoitellaan liian lujaa menemisestä ja punaisella edessä on rauhoittuminen ja kierrokset ovat menneet liian koviksi. Oivallinen visuaalinen ja konkreettinen signaali jos ja kun tämä on asiakkaalle selvä eli MITÄ tai MINKÄLAISTA käyttäytymistä milläkin värillä sallitaan tai oletetaan ja mitä vältetään.

Esimerkiksi Tampereen Kaupungin verkkosivuilta löytyy valmis kuvastruktuuri ja tuki ennakointiin ja käytöksen liikennevaloihin. Samaisen linkin takaa löytyy vireystila -mittari, josta leikkelin omaani ihmishahmot sekä vireystilan muuttamiskuva, joka sekin voi antaa joillekin lapsille visuaalisen vinkin oman vireystilan muuttamiseen. Nämä löytyvät osoitteesta: https://www.tampere.fi/ekstrat/nepsy/ennakointi.html

Yllä oleva liikennevalo -rauhoittavat signaalit kaaviokuva on askarreltu myöskin omista TunneTassut -koira-aiheiset tunnekortit ja muistipeli korttisarjastamme ja sen monipuolisuus sekä käyttötarkoitukset senkun löytävät uusia uomia tässä vuosien saatossa.

 

 

 

Muovailuvahapötköistä namipaloihin

Päätin kokeilla ja soveltaa hieman erästä sosiaalisessa mediassa jaettua toimintaterapia-ideaa, jossa muovailuvahapötköistä tehtiin pujottelurataa kevyelle askartelupallolle, jota sitten pillillä puhalleltiin radalla eteenpäin.

Meidän projektissamme lopputuloksen pötköpujottelusta sai kasvatus- ja kuntoutuskoiraoppilas Valma, joka iltapäivän tunteina alkoi olla jo hieman väsähtänyt, mutta herkut kelpasivat Valmalle silti. Sitä hetkeä ei varmasti tulekaan, etteikö Valma horroksestaan heräisi namipurkin kolahdukseen.

Lapsen tehtävänä oli muotoilla muovailuvahasta pitkät pötköt (erittäin hyvää hienomotoriikan, käsien ja voiman käytön harjoitusta sekä tietenkin kaksikätisen työskentelyn treeniä), joista lapsi sai sitten itse suunnitella haluamanlaisensa radan. Laatikosta kaivettiin isot Ikean pillit ja koirannamipussista kevyehköt koiran namit, jotka liikkuisivat puhallusvoimalla. Tehtävä oli hauska ja harjoitti mukavasti lapsen leikkitaitoja, hienomotoriikkaa, havainnointia, käden ja silmän yhteistyötä sekä motoriikkaa. Tehtävää voi myös soveltaa monella eri tavalla ja eri asiakasryhmien kanssa. Suunnittelin jo tekeväni erilaisia versioita tästä niin, että reitin päässä olisikin esimerkiksi erilaisia numerolappuja ja lapsen tulisi viedä oikea määrä nameja radan läpi kunkin lapun luokse. Näin harjoitusta voisi monipuolistaa ja se vastaisi hyvin esim. matikan treenejä sekä lisäisi kognitiivisten taitojen harjoittelua.

 

Toisessa tehtävässä harjoiteltiin myös hienomotoriikkaa, pihtien käyttöä, hahmottamisen, mutta myös oman toiminnan ohjauksen sekä ohjeiden kuuntelemisen taitoja. Kuinka haasteellista onkaan ottaa oikea määrä herkkuja oikeanvärisestä purkista ja vielä tietynlaisena muotona. Vain mielikuvitus on rajana ja eläinkaupan hyllyt pursuilevat erilaisia pikkuherkkuja. Itse olen löytänyt muun muassa punaisia soikioita, keltaisia kolmioita, vihreitä sydämiä, keltaisia suorakulmaisia pitkuloita, keltaisia pikkuneliöitä ja mitähän vielä. Lasten Herra hakkarais-ksylitolipastillirasiat ovat saaneet uuden elämän koirannamipurkkeina lajittelu- ja hahmotusharjoituksissa.

Tarvikkeet:

  • muovailuvahaa ja suoja-alustat
  • iso pilli
  • kevyitä koiran nameja, joita olisi helppo puhaltaa
  • humoristista mieltä
  • pihdit
  • eri mallisia, värisiä ja muotoisia koirannameja
  • esimerkiksi vanhoja ksylitolipastillipurkkeja, joihin on laitettu koirannamien kuvat

Ruun tuleminen

Ruun kuulumiset                                                                                    3.3.2018

Labradorinnoutaja-sekoitus Ruu muutti Avustajakoirakoululta Brusabysta perheyhteisöömme kesällä 2017 alkuun kokeiluluontoisesti ja tarkoituksenamme oli selvittää sopisiko jo aikuinen koira terapiatyöhön erilaisten asiakasryhmien kanssa. Koiran kakkoshaltija Eeva on koulutukseltaan toimintaterapeutti sekä yhteisöpedagogi ja työskentelee tällä hetkellä palkkatöissä lasten ja nuorten toimintaterapeuttina yksityissektorilla. Jo aiemmin Eeva oli suorittanut täydennyskoulutusopintoina Koirat kasvatus- ja kuntoutustyössä ohjaajan täydennyskoulutuksen sekä Eläinavusteinen valmentaja -koulutuksen.

Kasvatus- ja kuntoutuskoira on sosiaali-, terveys- tai kasvatusalan ammattilaisen koira, joka toimii ammattihenkilön työparina ja apuna asiakastyössä.

Syksyllä 2017 Ruu suoritti Koirat kasvatus- ja kuntoutustyössä ry:n soveltuvuuskokeen ja on tammikuusta alkaen harjoitellut toimintaterapian asiakastyötä työkoita Valman jalan jäljissä. Jo terapiatyötä ennen Ruu on toiminut lukukoirana Kämmenniemen ja Terälahden kouluilla Tampereella varsinaisen omistajansa Erjan työparina yhdestä kahteen kertaan viikossa.

Arki Ruun kanssa on ollut vauhdikasta ja uuden opettelua. Labradorinnoutajan ruokahalu on varmasti loputon ja mahaan uppoavat yhtä nopeasti naapurin terassilta varastetut pihvit kuin keittiön pöydänreunalle jäänyt hiivapaketti tai leipäpussi. Lapsilukot ovat saaneet ihmislasten kasvettua jo päiväkoti- ja kouluikäisiksi, täysin uudenlaisen merkityksen Ruu-lukkoina.

Ruu on omalla touhukkuudellaan varastanut myös koiria hangoittelevan vaarin sydämen ja valloittaa hyvin paikan vaarin sylistä televisiota katsellessa. Näppäränä kotiapulaisena Ruu myös kuljettelee Reino-tohveleita pitkin asuntoa tai nappaa hollille jääneen lastenlelun matkaansa. Tähän saakka Ikean pehmolelurotat ovat kestäneet kaikki aiemmat talossa olleet koirat, mutta Ruu tekee niistäkin hakkelusta ensimmäisen viiden minuutin käsittelyn jälkeen.

Avustajakoirataipaleen aloittaneen koiran kouluttaminen kohti terapiakoiran uutta uraa on tuonut mukanaan omat haasteensa, kuten yksinolon vaikeuden ja kontaktin ottamistottumuksen. Perusluonteeltaan Ruu kuitenkin soveltuu toimintainnokkuutensa ja ystävällisyytensä puolesta mainiosti työkoiraksi myös tämänkaltaiseen työskentelyyn. Pitkään olemme joutuneet hiomaan erilaisia liikkeitä ja tapoja, jotka selvästi johtivat juurensa avustajakoiran koulutusprosessista. Vei myös aikansa ennen kuin Ruu oppi, että on luvallista ja jopa toivottavaa mennä tervehtimään vieraita ihmisiä ja ottaa niihin kontaktia. Kaikkeen kannattaa kuitenkin suhtautua huumorilla, sillä onhan Ruu tuonut elämäämme paljon iloa, naurua ja hauskoja kommelluksia. Milloin koiran maha pulise pöydältä varastetun hiivapalan johdosta, milloin naapuritalon terassille jäänyt grillipihvipaketti on tyhjennetty Ruun toimesta parempiin kuonoihin.

Terapiatyöhön tarvittavia perustaitoja Ruu on käynyt opiskelemassa varsinaisen omistajansa Erjan johdolla tokon alkeiskurssilla ja harjoitellut Eevan kanssa muita temppuja, joita terapiatyössä voidaan lapsiasiakkaiden kanssa työstää.

Toimintaterapeutti Eeva Kahilaniemi