Tassut työparina – matkalla kohti moniammatillista työtä

Kirjoitus on julkaistu syksyllä 2014 Ratkes -lehdessä 

Tassut työparina – matkalla kohti moniammatillista työtä

Eläinavusteisesta työstä puhutaan silloin, kun ammattihenkilön työparina on, yleensä karvainen apulainen. Eläinavusteinen työskentely on kattotermi, joka pitää sisällään eläinavusteisen terapian, opetuksen sekä toiminnan. Työ jakaantuu kategorioihin sen mukaan, mistä lähtökohdasta työtä tehdään ja minkälainen koulutustausta työtä tekevällä henkilöllä on.

Eläinavusteiset työmuodot ovat osa Green Care –toimintaa, jonka tarkoituksena on edistää luonto-, eläin-, ja maatila-avusteisten menetelmien käyttöönottoa hyvinvointi- ja terveyspalveluiden yhteydessä.

Eläinavusteisessa työskentelyssä työntekijällä on aina pohjakoulutus sosiaali-, terveys- tai kasvatusalalta.  Tällöin puhutaan lähinnä eläinavusteisesta terapiasta (Animal-Assisted Therapy, AAT) tai eläinavusteisesta kasvatuksesta/ pedagogiikasta (Animal-Assisted Pedagogy, AAP). Työskentelymuodoissa eläin on kiinteä osa hoito- tai kuntoutusprosessia ja toiminta on tavoitteellista. Terapia on aina ennalta sovittu, suunniteltu prosessi, jolla on selkeät yksilö- tai tilannekohtaiset tavoitteet. Eläinavusteisen terapian tarkoituksena on tukea ihmisen fyysistä, emotionaalista, kognitiivista tai sosiaalista hyvinvoinnin edistämistä.

Ammattihenkilö on määritellyt eläinavusteisessa työskentelyssä aina asiakkaalle tai kohderyhmälle erityiset tavoitteet, joiden edistymistä työskentelyssä seurataan.  Työskentely on ammatillisesti toteutettua, tavoitteellista ja ohjattua interaktiota.

Eläinavusteinen toiminta (Animal-Assisted Activities, AAA) on edellä mainittuja vapaamuotoisempaa ja sitä toteuttavat yleensä vapaaehtoiset, kuten Karva-Kaverit, Halibernit tai Kaverikoirat ympäri Suomen.  Eläinavusteinen toiminta antaa mahdollisuuksia asiakasryhmien motivointiin sekä hyvinvoinnin lisäämiseen  esimerkiksi lyhyiden ja satunnaisten eläinavusteisten laitoskäyntien kautta.  Toiminta voi olla säännöllistä, mutta sisällöltään se on enemmän spontaania, eikä siihen sisälly varsinaista tavoitteellisuutta samalla tavalla kuin ammattimaiseen työskentelyyn.

Eläinavusteinen työskentely tarjoaa yksilöllisistä tarpeista lähtöisin olevaa toimintaa, jossa korostuu yhteisöllisyys, toiminnallisuus sekä elämyksellisyys. Yksilö pääsee kehittämään omia vuorovaikutustaitojaan, tarkastelemaan omia käyttäytymismallejaan ja tunnistamaan tunteitaan eläimen kautta. Työskentely eheyttää yksilön itsetuntoa ja minäkuvaa, tarjoaa mahdollisuuksia voimaantumiskokemuksille, kuten rohkeuden lisääntymiselle, mielenkiinnon löytymiselle, keskittymiskyvyn ja oma-aloitteisuuden lisääntymiselle. Tutkimusten mukaan eläinavusteiseen toimintaan osallistuneilla on havaittu myös itsehillinnän kehittymistä, keskittymiskyvyn parantumista sekä ohjeiden parempaa noudattamista.

Eläimen vaikuttava voima on yksilöllinen, sillä jokainen asiakas määrittelee elämyksen omalla tavallaan. Työskentely on jatkuvaa dialogia eläimen ja asiakkaan välillä. Samalla se on vuorovaikutuksellinen prosessi itsensä, muiden ja eläimen välillä.

Kokemuksia koira-avusteisesta työstä lasten ja nuorten parissa

Koiran tassunjäljissä koululle

Aloitimme keväällä 2013 kokeiluluontoisesti koira-avusteisen työskentelyn opetuksen toimintaa pursuavassa alakoulun luokassa. Tarkoituksena oli tarjota uusia voimavaroja oppilaille, joille opiskelu normaalissa, isossa yleisopetuksen luokassa tuotti haasteita. Yhtälailla myös näille oppilaille, jotka kenties kärsivät ryhmän hälinästä, haluttin tarjota positiivisia ja voimaannuttavia kokemuksia opiskelusta koira-avusteisesti.

Matka siihen, että koira pääsi astelemaan koulun tontille, sisätiloista puhumattakaan, oli pitkä ja kivinen. Ensimmäiset perjantain oppitunnit pääsimme kuitenkin aloittamaan tammikuussa 2013 pitkällisten esivalmisteluiden sekä infotilaisuuksien jälkeen. Tunnit toteutettiin eriytettynä pienryhmätyöskentelynä koulun erillisessä ulkorakennuksessa. Koska kyse oli peruskoulun yleisopetuksen luokasta, oli päivien sisältö rajattu kyseisen päivän oppiaineisiin. Haasteelliseksi tämä muodostui monessakin kohtaa, kun yritimme kääntää niin uskonnon opetusta, kuin matematiikkaakin ”koiraksi”. Mielikuvitus pääsi laukkaamaan tilanteissa, joissa koirien aktivointilelut muuttuivat matematiikan lukusuoralle merkittäviksi numerosarjoiksi. Koiran osallisuus tehtävien suorittamisessa oli keskeinen, sillä se motivoi myös laiskempaakin oppilasta uudella ja hauskalla tavalla olemaan vuorovaikutuksessa sekä läsnä tilanteessa. Lapset saivat lisäksi tärkeitä tehtäviä ”kouluttaa” koiralle erilaisia toimintoja harjoitusten väliin.

Äidinkielessä koira kuunteli korvat höröllään alakoululaisten lukuharjoituksia tai noppaa pyörittänyt koira arpoi sanaluokkia oikeille kohdilleen niin, että lapset joutuivat muodostamaan näistä järkeviä lauseita.

Saimme kokeilusta posiitivista palautetta niin lapsilta kuin vanhemmiltakin. Koira toi ilon aiheita arkiseen aherrukseen. Tunneilla huumori ja hymy olivat herkässä, kun kääpiösnautseri Luru kiipesi oppilaiden syliin pöydällä olevien koulukirjojen päältä tai antoi spontaanin pusun korvanjuurelle sohvalla. Lapsilta löytyi kätkettyjä voimavaroja sekä työrauhaa ja keskittymiskyvyn lisääntymistä opiskeluihin koiran läsnäolon myötä. Myös pienryhmä toimintamuotona edesauttoi keskittymiskyvyn parantumista.

Samalla lapsille tarjoutui oivallinen mahdollisuus kolmen koon toteuttamiseen; kohtaaminen, kunnioitus ja kuuntelu, jotka kaikki olivat useammalle ryhmän oppilaalle haasteellisia.  Koiran kautta lapset harjoittelivat elävän olennon kunnioittavaa kohtaamista, jossa tulee jatkuvasti olla vuorovaikutuksessa koiran kanssa niin, että koiraa on opittava lukemaan. Taidot heijastuvat myöhemmällä iällä lasten sosiaalisiin taitoihin sekä ihmissuhteisiin, vaikka sitten pieninä murenina.

 

Haasteellinen lastensuojelu –pohjana koira-avusteinen lähestyminen

 

Lastensuojelu jakautuu ehkäisevään lastensuojelutyöhön sekä lapsi- ja perhekohtaiseen lastensuojelutyöhön. Sijaishuoltopaikkaan eli esimerkiksi laitoshuoltona toteutettuna, lastensuojelulaitokseen tai lastenkotiin sijoitetaan hallinto-oikeuden määräyksellä alaikäinen lapsi tai nuori, joka ei syystä tai toisesta pysty asumaan enää kotonaan.

Erityisyksikössä, jossa työskentelen on kaksi 7-paikkaista osastoa huostaanoteuille sekä avohuollon tukitoimenpiteenä sijoitetuille nuorille. Laitoksessa asuvien nuorten keski-ikä on noin 14-16-vuotta, mutta ikähaarukka on käytännössä laajempi. Lapset tulevat sijoitukseen muun muassa päihde-, mielenterveys- sekä kodin ja koulun ongelmien vuoksi. Monilla nuorista on vakavia puutteita luottamussuhteissa aikuisiin tai toisiin ihmisiin sekä toisten ihmisten kunnioituksen puutetta tai lapsuusiän voimakkaita traumoja.

Erityisesti luottamussuhteen ja kontaktin merkitys koira-avusteisessa työskentelyssä korostuu lastensuojeluasiakkaiden kanssa. Nuorille koira tarjoaa lievitystä suruun ja kärsimykseen, jota hetkittäin ahdistavana koettu laitossijoitus voi aiheuttaa. Monesti jo pelkkä koiran läsnäolo koskettaa nuoren sisintä ja kovimmastakin suunsoittajasta kuoriutu hetkessä lattialla koiralle lässyttävä pieni lapsi. Koiralle, niin nuori kuin vanhempikin voi osoittaa monenlaisia tunteita tulematta leimatuksi tai loukatuksi. Koiran karvaan on helppo painaa päänsä. Yhtälailla koira tarjoaa niitä ilon aiheita sekä hyvän olon tunnetta nuorelle, jolla onnistumisen positiiviset kokemukset ovat todennäköisesti nollassa.

Työssäni lastensuojelussa olemme muutaman nuoren kanssa tehneet itsenäisiä harjoitteita koskien omaa tunnesäätelyä, elekielen tulkintaa sekä kontaktin ottamista koiraan. Nuoret ovat aloittaneet harjoitukset katsekontaktin ja luottamuksen rakentamisella, joka jo itsessään on monelle haasteellista. Useimmat nuoret kärsivät erilaisista

Faktaboxi

  • Eläinavusteiset työmuodot ovat osa Green Care –toimintaa, jonka tarkoituksena on edistää luonto-, eläin-, ja maatila-avusteisten menetelmien käyttöönottoa hyvinvointi- ja terveyspalveluiden yhteydessä.
  • Eläinavusteista koulutusta Suomessa järjestää Jyväskylän ammattikorkeakoulu JAMK yhteistyössä Koirat kasvatus- ja kuntoutustyössä ry:n kanssa, Alfa Partners, Easel Training sekä Sosiaalipedagoginen koiratoiminta. Tämän lisäksi hevostoimijoilla on omaa aktiivista koulutustaan Ratsastusterapian sekä Sosiaalipedagogisen Hevostoiminnan puitteissa. Suomessa toimii myös TerapiaAlpakat –yhdistys.
  • Osa toimijoista testaa ja järjestää työkäytössä oleville eläimille erilaisia soveltuvuus- ja arviointikokeita. Muun muassa Koirat kasvatus- ja kuntoutustyössä ry järjestää soveltuvuustestejä koirille, jotka hakeutuvat työpareiksi sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan ammattilaisille. Yhdistyksen kautta on mahdollista suorittaa kahden vuoden sisällä soveltuvuuskokeesta myös varsinainen työnäyttö ja saada tätä vastaan yhdistyksen kasvatus- ja kuntoutuskoira -liivit käyttöönsä. Myös Karva-Kaverit testaavat eri eläinlajeja.
  • Eläinavusteisessa työskentelyssä työntekijällä on aina sosiaali-, terveys- tai kasvatusalan taustakoulutus. Työntekijällä tulee olla myös alueensa erityinen asiantuntijus sekä eläinavusteisen alan koulutus.Vaihtoehtoisesti toiminta tulee olla toteutettua em. ammattitaidon hallitsevan henkilön valvonnassa. Erityisen tärkeää on eläimen lajityypillisten käyttäytymistarpeiden sekä hyvinvoinnin tunteminen.

 

Eeva Kahilaniemi

Kirjoittaja on Toimintaterapeutti (AMK), Yhteisöpedagogi (AMK) ja Eläintenhoitaja (AT) joka työskentelee Voimatassu -palveluiden puitteissa. Eevalla on tällä hetkellä (juttua täydennetty 4/2019) kaksi virallista kasvatus- ja kuntoutuskoiraa, lapinporokoira Valma ja labradorinnoutajamix Ruu. Lapinporokoirapentu Urho on kasvamassa ja haaveissa on, että Urhostakin tulisi virallinen kasvatus- ja kuntoutuskoira tulevaisuudessa.

Lähteenä käytetty
Ikäheimo, Kaija; Karvaterapiaa Eläinavusteinen työskentely Suomessa 2013

Alfa Partners, Eläinavusteinen valmentaja kurssin koulutusmateriaali 2013-2014

Sosiaali- ja terveysministeriön verkkosivut 2014 http://www.stm.fi/sosiaali_ja_terveyspalvelut/sosiaalipalvelut/lastensuojelu

Toimintaterapeutin työpäivä

Mieheni ihmetteli taannoin sitä, että ”mikä siitä terapiatyöstä tekee niin kuormittavaa”, kun tulin pitkän työpäivän jälkeen töistä väsyneenä kotiin. Ajattelinpa tästä aasinsiltana avata hieman asiaa ja sitä mitä toimintaterapeutti työpäivänsä aikana todellisuudessa tekee. Terapiatyössä kyse ei ole vain hauskoista pelihetkistä tai jumppailusta asiakkaiden kanssa, vaan tavoitteellisesta, suunnitellusta ja tarkoituksenmukaisesta työskentelytavasta.
Otan esimerkiksi yhden konkreettisen työpäivän kuluneelta viikolta.
Tiistaina olimme Helsingissä valokuvamassa koko päivän tulevia koira-avusteisia menetelmäkortteja. Mukana matkassa oli vauvan lisäksi mummi, pentukoira Urho sekä Ruu ja auton takakontillinen TÄYNNÄ koira-avusteisen työskentelyn materiaalia ja välineistöä. Matkalla pysähdyimme kahvitauolle ja kävin samalla ostamassa kaupasta jauhoja, hiivaa ja öljyä keskiviikolle suunniteltuun leivontahetkeen yhden asiakkaan kanssa. Illalla pakkasin kotoa vielä mukaan leivontakulhot, puukapustat ja mittamukit sekä muut tarpeelliset leivontavälineet.
Keskiviikon työpäivä. Käytän koirat aamulenkillä, jotta Valma pärjää töissä. Hoidan kolme isompaa lasta koulumatkalle (taksi hakee pari ja yksi menee bussilla) ja saattelin pienimmän mummille hoitoon työpäivän ajaksi. Pakkasin auton, joka sisälsi koiran häkin, yhden lapinporokoiran, kaksi koiratarvikekassia sekä koira-avusteisessa toimintaterapiassa tarvittavaa välineistöä, yhden korillisen leivontatarvikkeita ja ruoka-aineita tähän. Tämän kaiken lisäksi auton takakontissa oli kaksi kassia normaaleita terapiavälineistöä, toinen pelejä ja toinen enemmän ja vähemmän paperitarvikkeistoa.
Ajomatka 70 km päähän ensimmäisen asiakkaan luokse alkoi 07:50 ja paikalla pitäisi olla hieman ennen yhdeksää, mutta lähtö hieman venyi, joten pääsimme aloittamaan asiakkaan terapian ennen yhdeksää. Siirryn tunnin terapian pitämisen jälkeen kiireellä seuraavaan paikkaan, joka onneksi on melko lähellä, ehkä kilometrin- kahden päässä ensimmäisestä paikasta. Olen sopinut tänne leivontakerran ja sovimme pitävämme kaksi terapiakertaa peräkkäin sillä muuten aika ei riittäisi millään leipomiseen. Kaksi tuntia hurahtikin asiakkaan kanssa silmissä. Toki käytin lapsen ruokailemassa sämpylätaikinan kohotessa, mutta itselläni ei eväitä ollut, joten sain haettua ruokaa marketin salaattibaarista vasta seuraavan asiakastapaamisen jälkeen, kun mahassa jo kovasti kurni ja aivotoiminta alkoi jo lyödä tyhjää.
Leipomisen tavoitteena oli harjoittaa lapsen toiminnanohjauksen taitoja, pilkkoa ja strukturoida toimintaa (teimme jo edellisviikolla kuvallisen suunnitelman siitä mitä sämpylöiden leipominen pitää sisällään ja mitä osa-alueita siihen liittyy). Sämpylätaikinan veivaaminen oli hyvää lapsen voimankäytön harjoitteeksi, hienomotoriikan, kehonhallinnan ja tasapainon harjoittamiseksi, sillä pienellä lapsella oli täysi työ vääntää sitkeää taikinaa. Samalla taikinan vääntäminen oli loistavaa aistien aktivoimista, samoin kuin astioiden tiskaaminen terapiatunnin päätteeksi. Koko leivontahetken skannaan päässäni toimintaterapiatyön yhtä keskeisintä työkalua eli toiminnan analyysiä, joka pilkkoo kulloisenkin toiminnan mahdollisimman pieniin osa-alueisiin /-vaiheisiin ja strukturoi sekä kirjoittaa auki itse harjoituksen. Toiminnan analyysi auttaa hahmottamaan asiakkaan valmius- ja taitotasoa sekä sitä mitä tai minkälaisista toiminnoista hän hyötyy.
Toiminnan analyysin ohella mieleeni vilahtelee otoksia toimintaterapiatieteestä ja teoriataustoista ihmisen toimintakyvystä sekä toiminnallisuudesta. Miten asiakkaalla oleva tahto, tapa toimia ja olemassa oleva suorituskyky yhdistyvät siihen, miten minä toimintaterapeuttina tuen näitä asiakkaan toimintakyvyn osasia. Minun tehtäväni on mahdollistaa asiakkaan osallistuminen, mahdollistaa asiakkaan suoriutuminen sekä mahdollistaa asiakkaan taitojen kehittyminen. Kulloiseenkin toimintaan vaikuttaa jatkuvasti ympäristö, jossa toimimme, mikä joko edesauttaa, ruokkii virikkeitä, tukee tai sammuttaa/tukahduttaa asiakkaan toimintakykyä sekä mahdollisuutta ja motivaatiota osallistua erilaisiin toimintoihin. (Inhimillisen toiminnan malli, MOHO)
Leipomisen jälkeen suuntasin koira-avusteisen toimintaterapia-asiakkaan luokse. Käytimme Valman pissalenkillä ja aloitimme treenit. Ulkopuolisesta hetki näyttää varmasti perinteiseltä koiran pissatukselta, mutta meidän harjoituksissamme tavoitteet iskivät kehiin heti koiran astuttua autosta ulos asiakkaan ulottuville. Alan skannata päässäni asiakaslapsen ja koiran välistä vuorovaikutusta sekä yhteistyötä. Skannaan koiran vireystilaa ja lapsen vireystilaa sekä mielialaa koittaen sovittaa näitä yhteen. Mietin, miten saan tarjottua koiralle riittävän hyviä (ja paljon) vahvisteita, jotta sen motivaatio pysyy yllä. Samalla mietin minkälaisia tehtäviä lapsi saa tehtyä koiran kanssa ja millä sanoilla sekä toiminnoilla ohjaan lasta ohjaamaan koiraa sekä vahvistan heidän välistä vuorovaikutustaan. Tavoitteena on saada sekä koiran, että lapsen vireystila pidettyä riittävän ylhäällä, jotta toimintaa mahdollistuu.
Valman kanssa ”joudun” tai saan käyttää paljon naksutinta, jolla merkitsen koiralle sen tekemän toiminnon, sillä yleensä useimpien terapia-asiakkaideni ulosanti ja koiranohjaustaidot ovat sekavia. Tämä on herkälle paimenelle (lapinporokoira) haastavaa ja vaatii minulta ohjaajana tukemista ja paikkaamista, jotta koira saa riittävästi kannustusta ja tukea, mutta myös asiakas saa positiivisia onnistumisenkokemuksia. Tai, asiakas ja hänen tavoitteensa toiminnassa ovat keskeisiä, mutta en voi olla terapiatilanteessa huomioimatta kolmatta karvaista osapuolta, jonka hyvinvoinnista ja jaksamisesta olen jatkuvasti vastuussa.
Ennen koira-avusteista terapiatuntia olen toki tehnyt jo alustavan suunnitelman kotona päässäni siitä minkälaisia toimintoja, välineitä ja tehtäviä tänään otan koiran kanssa tehtäväksi. Peilaan lapsen tavoitteita tekeillä oleviin harjoitteisiin. Tavoitteet päätetään yleensä kuntoutussuunnitelmapalaverissa, joita järjestetään paikasta riippuen puolivuosittain.
Koira-avusteisella toimintaterapiatunnilla ulkoilemme (lapsi, jonka vireystila on yleensä hyvin matala ja vaikea motivoida) suorastaan juoksee koiran kanssa ja joudun hieman jopa toppuuttelemaan heitä, jotta lapsi pystyy millään tavalla ohjaamaan koiraa ja huolehtimaan heidän välisestä vuorovaikutuksestaan. Lenkin tavoitteena oli lisätä asiakkaan oma-aloitteista liikuntaa (hän liikkuu koiran kanssa kuin huomaamattaan), koiran käsittelytaitoja sekä elekieltä sekä peilata näitä taitojen taustalla olevia valmiuksia. Lisäksi koira pyörittää noppaa ja teemme nopan taskuissa olevia harjoitteita, joilla kerrataan muun muassa sijainteja (esim. koira on asiakkaan edessä, takana, sivussa tmv. ). Tässäkin harjoitteessa on monta eri osa-aluetta, joita asiakas harjoittaa: oman toiminnan ohjaus, koiran oikea-aikainen ja paikkainen palkkaaminen (yleensä sijoitan selkeän kupin koiralle ja lapselle merkiksi jonne lapsi voi koiraa palkata kesken toiminon. Samalla asiakas harjoitti kontktin ottamista ja ylläpitämistä, vuorovaikutusta sekä koiran että oman itsensä ohjailua.
Seuraavien kahden asiakkaan kanssa harjoitimme erilaisia kynänkäyttötaitoja piirtämällä eri muotoja ja viivoja, leikkaamalla mallin mukaan viivaa pitkin, harjoittelimme tasapainon, kehonhallinnan ja -hahmotuksen tavoitteita tekemällä jumppaliikkeitä eläinaiheisen ruletin pohjalta. Samalla kokosimme legorakennelmaa, jonka tavoitteena on oman toiminnan ohjauksen, stuktuurin sekä toimintajärjestyksessä pysymisen tavoitteisiin.
Asiakastyöpäivä päättyi neljän jälkeen, kun olin saanut vaihdettua kuulumiset lasta hakeneen tulleen äidin kanssa, mutta vielä oli edessä tunnin työmatka sekä asiakastapaamisten kirjaaminen. Sattuipa samalle iltapäivälle myös toimintaterapeuttiopiskelijoiden mentorointiin liittyvä skypeohjaus, joten istuin tunnin verran koulun parkkipaikalla laput korvilla seuraamassa skypekokousta ja pääsin starttaamaan auton vasta myöhemmin kotia kohti. Asiakastapaamisten kirjaaminen auttaa minua niin laskutuksen tekemisessä kuin terapiapalautteiden laatimisessa, mitkä myös kuuluvat työnkuvaani ilman erillistä korvausta tai aikaresurssia. Iltaan kuului vielä kodin päässä kaikkien kassien purkaminen autonperästä, leivonta-astioiden tiskaaminen sekä normaalit koiraperheen elämään kuuluvat iltatoimet.
Että siinä otteita työpäivästä. Uskaltaisin jopa väittää, että asiakastyöpäivän aikana tulee tehtyä todella paljon erilaisia pieniä asioita, joilla kaikilla on tavoite ja tarkoitus.