Eläinavusteisen työn talousarvio

Eläinavusteinen työskentely tarkoittaa eri ihmisille erilaisia asioita. Toki työmenetelmään on olemassa omat valtakunnalliset määritelmänsä ja standardinsa, mutta siitä huolimatta alaa voi kuvata hieman samalla tavalla kuin ”villiä länttä”. Toimijoita on joka lähtöön samoin on koulutustaustojakin ja mikä vielä pahempi, näiden puutetta.

Eläinavusteinen työskentely on monelle vielä melko vierasta, mutta myös sen tuotteistaminen on pikkuhiljaa kasvussa. Tämän vuoksi halusinkin koota, sekä omaa itseäni varten, että myös lukijoita varten talousarvion työskentelymuodosta. Kyse ei siis todellakaan ole siitä, että ottaisin huvin vuoksi kotoa ”pikku muppen” töihin paremman tekemisen ja idean puutteessa, vaan itselleni kyse on elävästä olennosta, työkaverista sekä työmuodosta joka vaatii paljon kouluttautumista, moniammatillista osaamista sekä jatkuvaa itsensä ja koiran kehittämistä. Ja tämä kaikki maksaa. Se, jääkö talousarviossa viivan alle plussaa vai miinusta, onkin sitten varmasti tulkitsijasta kiinni. Rahallisesti se on varmasti paljon miinuksella, mutta henkisesti ja esimerkiksi oman työn sekä motivaation ja asiakastyytyväisyyden kannalta saldo on ehdottomasti plussalla.  Kaikki talousarviossa mainitut koulutukset eivät ole toki ”pakollisia”, mutta itse olen kokenut osaamisen hankkimisen sekä jatkokouluttautumisen tärkeäksi oman työn sekä kehittymisen kannalta.

Talousarvio

  • Työskentelyyn soveltuvan koiran hankintahinta noin 1000€ (tärkeää huomiodia mm. sopivan koirarodun, kasvattajan ja pennun valinta)
  • Koiran pentuajan koulutus 200€ (mm. pentukurssi)
  • Koiran terveystarkastukset sekä terveydenhoito 4,5 ikävuoden aikana yms. noin 600€ (sisältäen perusrokotukset, terveystarkastukset sekä viralliset lonkka- ja silmäkuvat)
  • Koiran soveltuvuuskoe (Koirat kasvatus- ja kuntoutustyössä ry) 100€
  • Koiran työnäyttö (Koirat kasvatus- ja kuntoutustyössä ry) 250€
  • Oma koira-avusteisen työskentelyn täydennyskoulutus 12 opintopistettä (Koirat kasvatus- ja kuntoutustyössä ry) noin 1200€
  • Oma eläinavusteisen valmentajan täydennyskoulutus 20 opintopistettä (Alfa Parners) noin 1900€
  • Oma jatkokouluttautuminen mm. Zagreb Animal Assisted workshop noin 1000€
  • Oma jatkokouluttautuminen/menetelmäosaaminen Dobon koulutusohjaajakoulutus 275€
  • Koiran jatkokoulutus (mm. Tokon peruskurssi, Rally tokon alkeet jne.) 200€

Tästä tulee karkeasti laskettuna summaksi 6725€ (summa ei pidä sisällään kuin koulutuksiin liittyvät kulut eli ei esim. koulutusmatkoihin sekä yöpymiseen, oheiskirjallisuuteen yms. liittyviä maksuja).

Toisesta olemassa olevasta kasvatus- ja kuntoutuskoirasta (työkoira) lisäkuluja tulee Avustajakoirakoululta hankitusta koiran hankintahinnasta 1500€ (sis. koulutettu koira sekä perusterveydenhuolto, rokotukset ja lonkka yms. kuvat tehtynä) sekä koiran jatkokouluttautumisesta, johon on tähän mennessä kulunut noin 200€. Toisen koiran soveltuvuuskoe- ja työnäyttömaksut tekevät yhteensä 350€ lisää. Tästä tulee lisäsummaa 2050€. 

Tämän lisäksi taustalla on jo kaksi ammattikorkeakoulututkintoa (Yhteisöpedagogi, AMK ja Toimintaterapeutti, AMK) sekä eläintenhoitajan ammattitutkinnon opinnot eläintenkouluttajan suuntautumisella. Myös viime syksynä päättyneet Green Care -korkea-asteen opinnot voidaan lisätä tähän listaan. Näistä yksikään koulutus ei ole toteutunut omalla kotipaikkakunnallani, vaan on vaatinut usean vuoden opiskelun, asumisen/majoittumisen/yöpymisen toisella paikkakunnalle sekä tietenkin omasta perheestä erossa olemisen. Näiden kaikkien kuluja tai aikaresursseja en edes uskalla laskea.

Kirjoituksen tarkoituksena ei todellakaan ole rehennellä tai leveillä sitä mitä minulla on tai mitä muilla ei ole. Jokainen meistä eläinavusteista työskentelyä harjoittavasta valitsee ja päättää itse mitkä koulutukset kokee merkitykselliseksi itselleen oman työnsä ja osaamisensa kannalta.

Haluan kuitenkin tällä avoimella tilinteolla kertoa, että työskentely ei todellakaan ole enää nykypäivänä mitään harrastustoimintaa tai mukavaa puuhastelua, johon mikä tahansa kotipuppe voidaan repäistä tai kenen tahansa kannattaa ryhtyä. Eikä työskentelymuoto tai erilaisten kokeiden suorittaminen ole mitään läpihuutojuttuja, joista selviytyisi miten vain heittämällä ilman, että joutuu tekemään hommia sen eteen.

Itselleni kyseessä on tavoitteellinen työskentelymuoto, jota toteutan oman ammatillisen osaamiseni mahdollistamana (ja rajoittamana). Olen eettisesti vastuussa jokaisesta eläin-asiakaskohtaamisesta ja haluan varmistaa omalla toiminnallani, että asiakas todella hyötyy eläimen mukaan ottamisesta terapiatilanteeseen. Työskentelyn on oltava turvallista kaikille osapuolille.

Suostakin on noustava

Edes aina ei ”konkari” itsekään onnistu. Olen joutunut käymään pitkän ja jopa hieman kivikkoisen tien päästäkseni tähän missä tällä hetkellä olen. Vuosia takaperin ensimmäinen koirani ei suorittanutkaan toivotusti soveltuvuuskoetta, mistä olen näin jälkeenpäin ihan tyytyväinen vaikka tilanne tuolloin ottikin enemmän kuin koville. Koira ei varsinaisesti nauti asiakaskohtaamisista, vaikka on oppinut omiin rajoihinsa saakka sietämään vieraidenkin ihmisten kosketusta ja opittuna käyttäytymisenä mielellään myös hakeutuu ihmisten läheisyyteen. Valmistumiseni toimintaterapeutiksi vaati monet itkut ja hampaidenkiristykset sekä ylipäätään opiskelemaan pääseminen vaati useita avoimen ammattikorkeakoulun opintokokonaisuuksia sekä hakuyrityksiä ennen hyväksytyn opiskelijapaikan saamista.

Syksyllä kun tein koirieni kanssa soveltuvuuskoetta ja toisen kanssa työnäytön hallintaosuutta, kaikki ei todellakaan mennyt ”niin kuin strömsössä” -sanotaan. Stressasin testitilaisuutta aivan älyttömän paljon, vaikka kutakuinkin tiesin mitä on luvassa. Myös etenkin toinen koira vaistosi oman levottomuuteni ja stressini, mikä näkyi heti porokoiran herkässä olemuksessa levottomana haukkumisena. Labradorinnoutajamix Ruun nenää taas veti pusikkoon Helsingin Käpylän herkulliset hajut ja koiran saaminen kontaktiin vaati ison työnsä. Eikä kyse ole siitä, etteikö koira osaisi, mutta nenä meinaa viedä mennessään turhan usein ulkotiloissa.

Molemmat koirat läpäisivät soveltuvuuskokeen sekä työnäytön hallintaosuuden, mutta olivat keskitasoa, eivätkä niinkään parhaimmistoa. Itselleni koiran hallinta ei ikinä ole tarkoittanut mitään toko-kilpailuvalmiutta, vaan ihan mukavaa ja hyvää arjen hallittavuutta sekä yhteistyötä. Soveltuvuuskokeista saamastani palautteesta sisuuntuneena päätin treenata entistä enemmän koirien kanssa talvella ja kävimme mm. tokon alkeiskurssilla ja rally tokossa.

Keväällä suoritimme työpaikallani työnäytön ja Ruu teki samalla myös työnäytön hallintaosuuden. Ruun osalta työnäyttö sujui mallikkaasti ja koira toimi mukavassa yhteistyössä asiakkaan kanssa ja itsekin muistin antaa positiivista sekä kannustavaa palautetta sekä koiralle, että asiakkaalle.

Valman osalta, joka vaatii huomattavasti enemmän sekä tiheämpää vahvistetta treeneissä, työnäyttö ei sujunut ihan yhtä mallikkaasti. Itse väsähdin pitkän päivän ja stressanneen kuukauden ja miljoonien hommien jäljiltä totaalisesti. Asiakas, jonka kanssa työnäyttöä teimme ei ole parhaimpia koiran ohjaajia ja oma ohjaamiseni sekä palautteenantokykyni tilantessa simahtivat täysin. Voitte siis arvata lopputuloksen. Tiedän koiran ja itseni osaavan, mutta uusintaanhan se meni ja kuinka iso pettymys se olikaan. Mutta, ehkä tästäkin suosta noustaan, otetaan itseä niskasta kiinni ja valmistetaan meille kaksi virallista kasvatus- ja kuntoutuskoiraa.

Koiran ja asiakkaan ohjaaminen vaatii edelleen oman osaamiseni kehittämistä. Vaikka koira suorittaisi hienosti erilaisia temppuja ja toimintoja minun kanssani, on täysin eri asia kuinka se työskentelee asiakkaan kanssa.  Minkälaista ohjausta minä annan asiakkaalle ja tuen samalla sitä, että koira saa riittävästi positiivista vahvistetta vaikka asiakas ei tämän antamisessa niin taitava vielä olisikaan.

Työskentelen pääasiassa lapsiasiakkaiden kanssa ja moni heistä saattaa arastella koiran kanssa toimimista, vaikka rauhallisista ja hyvin koulutetuista koirista olisikin kyse. Moni asiakkaistani palkkaa koiraa kovin varovaisesti kehusanoista ja niiden ajoittamisesta puhumattakaan. Minun on siis ammattilaisena paikattava tilanteessa melkoisen paljon kaikkea.

 

Mainokset