Pelko ja palkitseminen

Tunteiden hallinta ja tunnistaminen (tai lähinnä näiden harjoittelu) kuuluvat oleellisena osana monen asiakkaan toimintaterapiakuntoutukseen. Viimeisen viikon aikana vastaanotolla (palkkatöideni puolella) on käynyt parikin lapsiasiakasta, joiden kanssa olen törmännyt koiria pelkäävään tai aristavaan lapseen. Toinen asiakas oli kollegani asiakas, jonka vastaanottokäynnille lupasin osallistua kuntoutuskoiraoppilas Valman kanssa. Tänään vastaanotolla kävi toinen, Valman jo muutaman kerran tavannut asiakas.

Koiraan kontaktin ottaminen on jo monelle vaikea paikka ja vaatii pieneltä ihmiseltä paljon itsensä voittamista sekä aikuisen tukea. Olen käyttänyt tässä apuna tekemääni terapiakoirista kertovaa vihkosta, johon olen koonnut kuvia Ruusta ja Valmasta eri tilanteissa sekä kirjoittanut auki koiran kohtaamiseen ja hoitamiseen sekä käyttäytymiseen liittyviä asioita. Kuvien avulla koiran kohtaamiseen liittyvää jännitystä pystyy käymään asiakkaan kanssa läpi jo joko edellisellä kerralla tai viimeistään odotustiloissa. Käytössäni on myös pelkomittari, jonka avulla lapsi sai arvioida 1-10 väliltä oman jännityksensä sekä koirapelkonsa numeron. Mitä enemmän hymiöitä tai selventäviä kuvia pelkomittarissa on, sen helpompi lapsenkin on tunnistaa siitä omaa olotilaansa vastaava tunnetila. Huomasin, että nyt käyttämässäni mitarissa oli ainoastaan kahden eri ääripään hymiöt ja molemmat asiakkaista ilmaisivat oman sen hetkisen pelkotilansa todella lieväksi, vaikka etenkin toisen lapsen pelkotila oman arvioni mukaan vastasi pikemminkin 8-9, kuin 2-3 pisteitä.

Asiakkailla pelkokäyttäytyminen ilmeni mm. siinä, että heidän oli vaikea ohittaa koiraa ilman suoraa katsekontaktia ja koiran tuijottamista. Myös koiran palkitseminen tuntui haasteelliselta ja lapset herkästi kokivat koiran purevan, vaikka todellisuudessa koira otti kohtuullisen nätisti lapse sormissa olevan palkan. Tälläisissä tilanteissa käytän paljon kämmentekniikkaa, jossa opetan lapsen antamaan palkan koiralle kämmeneltä, jolloin koira osaa ottaa sen nätimmin, eikä koiran hampaat kosketa lapsen sormia eikä lapsi koe tätä tällöin ”puremiseksi”.

Aina ei tule  edes ajatelleeksi sitä, kuinka voimakas tai aistiyliherkkä kokemusmaailma asiakkaalla voi olla. Itselle tuttu, pieni koiran kurottautuminen namikättä kohti tai namin ottaminen kädestä sormien päästä ei tunnu miltään. Olen pyrkinyt opettamaan koirat ottamaan namit nätisti kädestä juuri näitä tilanteita varten, mutta etenkin ahneelle Ruulle tämä on vielä haaste.

Asiakas saattaa kokea pienenkin koiran kurotautumisen ”suurena hyökkäyksenä kohti itseään”, vaikka todellisuudessa koira kurottautuisi 5-10 senttiä namia kohti. Tämän takia onkin tärkeää, että koira on opetettu pysymään pyydetyssä asennossa. Koira ei voi omin luvin venyttää itseään tai pyöriä päänsä kanssa namikäden tai asiakkaan toiminnan ympärillä. Etenkin Ruun kanssa tämä on vielä harjoittelussa.

Ruun kanssa päästiin illan Rally-toko treeneissä jo näinkin pitkälle, että koira jaksoi pysyä paikoillaan ilman että ahmi tassun päällä olevia nameja. Saldo oli kaikkea 2-8 namin väliltä. Hyvää keskittymisharjoitusta.

dav  dav

Monesti kuntoutuksessa olevilla asiakkailla on heikot oman toiminnan ohjaustaidot, koordinaatio (mm. namikäden sijainti, koiran ohjaaminen, oma asento/sijainti suhteessa tilaan ja koiraan) sekä motoriikka, jolloin myös koiran ohjaaminen on epäselvää. Onkin todella tärkeää, että koiralle on opetettu selkeät vihjesanat ja nämä käydään asiakkaankin kanssa läpi. Moni koira hyötyy visuaalisesta vihjesanasta tai merkistä, mikäli asiakkaiden taso on vaihteleva ja heillä on haasteita ohjata koiraa. Myös kenties jonkinlainen ns. asiakkaan takaa tapahtuva koiran ohjaus voi joskus olla tarpeen, jolloin asiakas saa onnistuneen kokemuksen ja terapeutti varmistaa toiminnan oikeaoppisuuden antamalla koiralle selkeitä signaaleita tai vihjesanoja asiakkaan takaa. Mutta kuten monelle asiakkaallekin, yksinkertainen ja selkeä on kaunista.

Tähän palkkaamistarkoitukseen löysin kuvassakin näkyvän palkkausautomaatin, josta painamalla asiakas saa purkin alaosasta tippumaan namin. Tällöin asiakkaan ei tarvitse olla kosketuksissa suoraan koiran namin tai kuonon kanssa vaan koira voi ottaa namin ns. lennosta.

dav

Kivoja pelkomittareita löydät esim. Tampere Nepsyn sivuilta tai Papunetistä.

 

Mainokset