Kohti vireyden tasapainoa ja tunteiden tunnistamista

”Stressillä tarkoitetaan tilannetta, jossa ihmiseen kohdistuu niin paljon haasteita ja vaatimuksia, että sopeutumiseen käytettävissä olevat voimavarat ovat tiukoilla tai ylittyvät.” (Lainaus kirjasta Merja Tompuri: Tenavat tasapainoon, alkuperäinen lähde Mattila, 2010)

Olin tänään Hoitava Hengitys (TM) koulutuksessa, jossa puhuttiin paljon jo pelkän hengityksen vaikutuksista ihmisen terveyteen ja hyvinvointiin. Hyvä hengitys lisää elämään energiaa, vähentää stressin oireita, parahtaa keskittymiskykyä, paranta elimistön hapensaantia, joka puolestaan rentouttaa kehoa, mieltä ja parantaa unenlaatua. Jäin miettimään, kuinka vähän hengityksestä puhuttiin vaikkapa omassa toimintaterapiakoulutuksessanikaan, josta on aikaa kuitenkin melko vähän. Ylipäätään sosiaali- ja terveysalan työssä aihetta käsiteltiin olemattoman vähän, vaikka kyse on voimakkaasti omaan käyttäytymiseemme, terveyteemme ja hyvinvointiimme vaikuttavasta asiasta. Työssäni törmään päivittäin lapsiin joiden stressi -ja kuormittumistila lyö lapsen sietokykyyn nähden yli.  Nyrkit heiluvat, lapsi jännittää tai joutuu pinnistelemään selviytyäkseen arjen toiminnoista (hengitys on pinnallista suun kautta tapahtuvaa), eikä lapsella (kuten ei meillä monella aikuisellakaan) ole keinoja käsitellä asiaa.

Toinen syy mikä saa minut tänään käsittelemään tätä aihealuetta on varmasti viikolla ollut Puhu -koiraa luento. Olen käynyt pitämässä Pirkanmaan alueen opistoilla jo usean vuoden ajan aina kerran lukukaudessa Puhu koiraa -luentoa, jolla käsitellään koiran vuorovaikutusta, elekieltä ja käyttäytymistä. Jo Tuire Kaimio on kuvannut loistavasti kirjassaan Pennun käyttäytyminen, ihmisen ja koiran elekielen eroja. Siinä missä ihmiselle on luontaista katsoa kohden/silmiin, tulkitaan tämä luottamuksen ja rehellisyyden eleeksi. Koirakielellä sama tuijottaminen tulkitaan uhaksi ja koira yrittää luonnostaan välttää katsekontaktia. Olen vuosien aikana koulutuksissa puhunut paljon elekielen eroista ja siitä, kuinka tärkeää on eläinavusteisessa työskentelyssä tuntea eläinlaji ja kyseinen eläin, minkä kanssa työskentelemme. Työn etiikasta saan varmasti kokonaisen artikkelin aikaiseksi myöhemmin, mutta mielestäni liian vähän kiinnitetään huomiota eläimen lajityypillisen käyttäytymisen tuntemiseen tässä työmuodossa. Se on kuitenkin yksi tärkeimmistä työkaluista, mitä hyödynnän ainakin itse peilatessani koiran toimintaa asiakkaan olemukseen, vireystilaan, jaksamiseen tai toiminnan onnistumiseen.

Toimintaterapia-arvioinnissa kävi talvella eräs kouluikäinen lapsi, jonka kanssa vuorovaikutus oli jokseenkin haastavaa, eikä lapsi pystynyt peilaamaan mitään esittämistäni itsearviointikysymyksistä tai tehtävistä itseensä. ”Mitään ongelmaa ei ole, kaikki sujuu hyvin” ja lapsen ulkoinen olemus kuitenkin huusi aivan muuta. Eräänä kertana minulla oli terapiatilassa koirat mukana, ilman, että niillä oli ajateltu olevan sen suurempaa roolia itse toimintaterapia-arvioinnin toteuttamiseen. Äkkiä lapsi kuitenkin pohti koiran kanssa lattialla pyöriessään sitä, kuinka itsekin on melko laiska ja tekee lyhyesti jonkin asian ja hetken päästä vireystila väsähtää. Aivan kuten Valmallakin. Koira toteaa hetken työskenneltyään että ”jaa, voinpa mennä tässä pötköllenikin” jos juuri sillä hetkellä ei aktiivisesti ympäristössä tapahtu mitään tai koira kokee, ettei ymmärrä ihmisen sille asettamaa toivetta ja turhautuu yrittämään muutamaa kertaa pidemmälle. Lapsi on vastaavassa tilanteessa, ettei jaksa pinnistellä ja päättää olla tekemättä mitään.

dav

Kuvassa vasemman puoleinen koira-avusteiseen työhön askartelemani tunnemittari, joka on pyörinyt työsalkussani valehtelematta jo useamman vuoden ajan, kaipaisi hieman päivitystä. Aloin jatkojalostamaan ideaa hieman pidemmälle, koska koen, että yksin tunnemittari ei riitä kuvaamaan käyttäytymisen tai viretilan kuormaa. Vireystila-mittarin kuvat ovat  Tampereen kaupungin verkkosivuilta (linkki löytyy alempaa) ja koirakuvat omista TunneTassut -koira-aiheiset tunnekortit ja muistipeli korttisarjastamme.

Ideana on, että Vireystilamittariin tulee vastaavalla tavalla kuin tunnemittarissa on säätönauha, niin kaksi säädettävää nauhaa helmellä. Asiakkaan tehtävänä on arvioida koiran vireystilaa ja opetella tunnistamaan milloin koira käy ylikierroksilla tai on rauhallinen ja sen kanssa pystyy työskentelemään SEKÄ opetella tunnistamaan omaa vireystilaansa sekä peilaamaan näitä keskenään.

Koirien elekielestä puhuttaessa käytetään usein termiä Rauhoittavat signaalit, joka on norjalaisen pitkän linjan koirakouluttaja Turid Rugaasin lanseeraama käsite. Usein kuvaan koiran signaalikieltä liikennevaloilla. Kun signaalit ovat pieniä ja usein huomaamattomia, koiralla on vielä hyvä olla, ollaan vihreällä värillä ja silloin saa mennä. Keltaisella värillä pitäisi alkaa jo himmailemaan ja valmistautua jarruttamiseen, pysähtymiseen ja välttää punaista. Viimeisenä eletään sakkovyöhykkeellä, jolloin ollaan ajettu päin punaista. Koiralla ei ole enää mitään muuta keinoa reagoida kuin pureminen ja tuolloin ollaan auttamattomasti liian myöhässä.

Rauhoittavat signaalit koira ja ihminen kuva

Myös ihmiskielessä voidaan ajatella vastaavalla tavalla, vaikka elekieli poikkeaakin koiran käyttämästä. Lukuisissa lasten ryhmissä ja erityisyksiköissä käytetään juuri vastaavanlaista liikennevalo -logiikkaa. Kun asiakas saa vihreän kortin, niin hyvä, jes, keltaisella varoitellaan liian lujaa menemisestä ja punaisella edessä on rauhoittuminen ja kierrokset ovat menneet liian koviksi. Oivallinen visuaalinen ja konkreettinen signaali jos ja kun tämä on asiakkaalle selvä eli MITÄ tai MINKÄLAISTA käyttäytymistä milläkin värillä sallitaan tai oletetaan ja mitä vältetään.

Esimerkiksi Tampereen Kaupungin verkkosivuilta löytyy valmis kuvastruktuuri ja tuki ennakointiin ja käytöksen liikennevaloihin. Samaisen linkin takaa löytyy vireystila -mittari, josta leikkelin omaani ihmishahmot sekä vireystilan muuttamiskuva, joka sekin voi antaa joillekin lapsille visuaalisen vinkin oman vireystilan muuttamiseen. Nämä löytyvät osoitteesta: https://www.tampere.fi/ekstrat/nepsy/ennakointi.html

Yllä oleva liikennevalo -rauhoittavat signaalit kaaviokuva on askarreltu myöskin omista TunneTassut -koira-aiheiset tunnekortit ja muistipeli korttisarjastamme ja sen monipuolisuus sekä käyttötarkoitukset senkun löytävät uusia uomia tässä vuosien saatossa.

 

 

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s