Kohti vireyden tasapainoa ja tunteiden tunnistamista

”Stressillä tarkoitetaan tilannetta, jossa ihmiseen kohdistuu niin paljon haasteita ja vaatimuksia, että sopeutumiseen käytettävissä olevat voimavarat ovat tiukoilla tai ylittyvät.” (Lainaus kirjasta Merja Tompuri: Tenavat tasapainoon, alkuperäinen lähde Mattila, 2010)

Olin tänään Hoitava Hengitys (TM) koulutuksessa, jossa puhuttiin paljon jo pelkän hengityksen vaikutuksista ihmisen terveyteen ja hyvinvointiin. Hyvä hengitys lisää elämään energiaa, vähentää stressin oireita, parahtaa keskittymiskykyä, paranta elimistön hapensaantia, joka puolestaan rentouttaa kehoa, mieltä ja parantaa unenlaatua. Jäin miettimään, kuinka vähän hengityksestä puhuttiin vaikkapa omassa toimintaterapiakoulutuksessanikaan, josta on aikaa kuitenkin melko vähän. Ylipäätään sosiaali- ja terveysalan työssä aihetta käsiteltiin olemattoman vähän, vaikka kyse on voimakkaasti omaan käyttäytymiseemme, terveyteemme ja hyvinvointiimme vaikuttavasta asiasta. Työssäni törmään päivittäin lapsiin joiden stressi -ja kuormittumistila lyö lapsen sietokykyyn nähden yli.  Nyrkit heiluvat, lapsi jännittää tai joutuu pinnistelemään selviytyäkseen arjen toiminnoista (hengitys on pinnallista suun kautta tapahtuvaa), eikä lapsella (kuten ei meillä monella aikuisellakaan) ole keinoja käsitellä asiaa.

Toinen syy mikä saa minut tänään käsittelemään tätä aihealuetta on varmasti viikolla ollut Puhu -koiraa luento. Olen käynyt pitämässä Pirkanmaan alueen opistoilla jo usean vuoden ajan aina kerran lukukaudessa Puhu koiraa -luentoa, jolla käsitellään koiran vuorovaikutusta, elekieltä ja käyttäytymistä. Jo Tuire Kaimio on kuvannut loistavasti kirjassaan Pennun käyttäytyminen, ihmisen ja koiran elekielen eroja. Siinä missä ihmiselle on luontaista katsoa kohden/silmiin, tulkitaan tämä luottamuksen ja rehellisyyden eleeksi. Koirakielellä sama tuijottaminen tulkitaan uhaksi ja koira yrittää luonnostaan välttää katsekontaktia. Olen vuosien aikana koulutuksissa puhunut paljon elekielen eroista ja siitä, kuinka tärkeää on eläinavusteisessa työskentelyssä tuntea eläinlaji ja kyseinen eläin, minkä kanssa työskentelemme. Työn etiikasta saan varmasti kokonaisen artikkelin aikaiseksi myöhemmin, mutta mielestäni liian vähän kiinnitetään huomiota eläimen lajityypillisen käyttäytymisen tuntemiseen tässä työmuodossa. Se on kuitenkin yksi tärkeimmistä työkaluista, mitä hyödynnän ainakin itse peilatessani koiran toimintaa asiakkaan olemukseen, vireystilaan, jaksamiseen tai toiminnan onnistumiseen.

Toimintaterapia-arvioinnissa kävi talvella eräs kouluikäinen lapsi, jonka kanssa vuorovaikutus oli jokseenkin haastavaa, eikä lapsi pystynyt peilaamaan mitään esittämistäni itsearviointikysymyksistä tai tehtävistä itseensä. ”Mitään ongelmaa ei ole, kaikki sujuu hyvin” ja lapsen ulkoinen olemus kuitenkin huusi aivan muuta. Eräänä kertana minulla oli terapiatilassa koirat mukana, ilman, että niillä oli ajateltu olevan sen suurempaa roolia itse toimintaterapia-arvioinnin toteuttamiseen. Äkkiä lapsi kuitenkin pohti koiran kanssa lattialla pyöriessään sitä, kuinka itsekin on melko laiska ja tekee lyhyesti jonkin asian ja hetken päästä vireystila väsähtää. Aivan kuten Valmallakin. Koira toteaa hetken työskenneltyään että ”jaa, voinpa mennä tässä pötköllenikin” jos juuri sillä hetkellä ei aktiivisesti ympäristössä tapahtu mitään tai koira kokee, ettei ymmärrä ihmisen sille asettamaa toivetta ja turhautuu yrittämään muutamaa kertaa pidemmälle. Lapsi on vastaavassa tilanteessa, ettei jaksa pinnistellä ja päättää olla tekemättä mitään.

dav

Kuvassa vasemman puoleinen koira-avusteiseen työhön askartelemani tunnemittari, joka on pyörinyt työsalkussani valehtelematta jo useamman vuoden ajan, kaipaisi hieman päivitystä. Aloin jatkojalostamaan ideaa hieman pidemmälle, koska koen, että yksin tunnemittari ei riitä kuvaamaan käyttäytymisen tai viretilan kuormaa. Vireystila-mittarin kuvat ovat  Tampereen kaupungin verkkosivuilta (linkki löytyy alempaa) ja koirakuvat omista TunneTassut -koira-aiheiset tunnekortit ja muistipeli korttisarjastamme.

Ideana on, että Vireystilamittariin tulee vastaavalla tavalla kuin tunnemittarissa on säätönauha, niin kaksi säädettävää nauhaa helmellä. Asiakkaan tehtävänä on arvioida koiran vireystilaa ja opetella tunnistamaan milloin koira käy ylikierroksilla tai on rauhallinen ja sen kanssa pystyy työskentelemään SEKÄ opetella tunnistamaan omaa vireystilaansa sekä peilaamaan näitä keskenään.

Koirien elekielestä puhuttaessa käytetään usein termiä Rauhoittavat signaalit, joka on norjalaisen pitkän linjan koirakouluttaja Turid Rugaasin lanseeraama käsite. Usein kuvaan koiran signaalikieltä liikennevaloilla. Kun signaalit ovat pieniä ja usein huomaamattomia, koiralla on vielä hyvä olla, ollaan vihreällä värillä ja silloin saa mennä. Keltaisella värillä pitäisi alkaa jo himmailemaan ja valmistautua jarruttamiseen, pysähtymiseen ja välttää punaista. Viimeisenä eletään sakkovyöhykkeellä, jolloin ollaan ajettu päin punaista. Koiralla ei ole enää mitään muuta keinoa reagoida kuin pureminen ja tuolloin ollaan auttamattomasti liian myöhässä.

Rauhoittavat signaalit koira ja ihminen kuva

Myös ihmiskielessä voidaan ajatella vastaavalla tavalla, vaikka elekieli poikkeaakin koiran käyttämästä. Lukuisissa lasten ryhmissä ja erityisyksiköissä käytetään juuri vastaavanlaista liikennevalo -logiikkaa. Kun asiakas saa vihreän kortin, niin hyvä, jes, keltaisella varoitellaan liian lujaa menemisestä ja punaisella edessä on rauhoittuminen ja kierrokset ovat menneet liian koviksi. Oivallinen visuaalinen ja konkreettinen signaali jos ja kun tämä on asiakkaalle selvä eli MITÄ tai MINKÄLAISTA käyttäytymistä milläkin värillä sallitaan tai oletetaan ja mitä vältetään.

Esimerkiksi Tampereen Kaupungin verkkosivuilta löytyy valmis kuvastruktuuri ja tuki ennakointiin ja käytöksen liikennevaloihin. Samaisen linkin takaa löytyy vireystila -mittari, josta leikkelin omaani ihmishahmot sekä vireystilan muuttamiskuva, joka sekin voi antaa joillekin lapsille visuaalisen vinkin oman vireystilan muuttamiseen. Nämä löytyvät osoitteesta: https://www.tampere.fi/ekstrat/nepsy/ennakointi.html

Yllä oleva liikennevalo -rauhoittavat signaalit kaaviokuva on askarreltu myöskin omista TunneTassut -koira-aiheiset tunnekortit ja muistipeli korttisarjastamme ja sen monipuolisuus sekä käyttötarkoitukset senkun löytävät uusia uomia tässä vuosien saatossa.

 

 

 

Mainokset

Muovailuvahapötköistä namipaloihin

Päätin kokeilla ja soveltaa hieman erästä sosiaalisessa mediassa jaettua toimintaterapia-ideaa, jossa muovailuvahapötköistä tehtiin pujottelurataa kevyelle askartelupallolle, jota sitten pillillä puhalleltiin radalla eteenpäin.

Meidän projektissamme lopputuloksen pötköpujottelusta sai kasvatus- ja kuntoutuskoiraoppilas Valma, joka iltapäivän tunteina alkoi olla jo hieman väsähtänyt, mutta herkut kelpasivat Valmalle silti. Sitä hetkeä ei varmasti tulekaan, etteikö Valma horroksestaan heräisi namipurkin kolahdukseen.

Lapsen tehtävänä oli muotoilla muovailuvahasta pitkät pötköt (erittäin hyvää hienomotoriikan, käsien ja voiman käytön harjoitusta sekä tietenkin kaksikätisen työskentelyn treeniä), joista lapsi sai sitten itse suunnitella haluamanlaisensa radan. Laatikosta kaivettiin isot Ikean pillit ja koirannamipussista kevyehköt koiran namit, jotka liikkuisivat puhallusvoimalla. Tehtävä oli hauska ja harjoitti mukavasti lapsen leikkitaitoja, hienomotoriikkaa, havainnointia, käden ja silmän yhteistyötä sekä motoriikkaa. Tehtävää voi myös soveltaa monella eri tavalla ja eri asiakasryhmien kanssa. Suunnittelin jo tekeväni erilaisia versioita tästä niin, että reitin päässä olisikin esimerkiksi erilaisia numerolappuja ja lapsen tulisi viedä oikea määrä nameja radan läpi kunkin lapun luokse. Näin harjoitusta voisi monipuolistaa ja se vastaisi hyvin esim. matikan treenejä sekä lisäisi kognitiivisten taitojen harjoittelua.

 

Toisessa tehtävässä harjoiteltiin myös hienomotoriikkaa, pihtien käyttöä, hahmottamisen, mutta myös oman toiminnan ohjauksen sekä ohjeiden kuuntelemisen taitoja. Kuinka haasteellista onkaan ottaa oikea määrä herkkuja oikeanvärisestä purkista ja vielä tietynlaisena muotona. Vain mielikuvitus on rajana ja eläinkaupan hyllyt pursuilevat erilaisia pikkuherkkuja. Itse olen löytänyt muun muassa punaisia soikioita, keltaisia kolmioita, vihreitä sydämiä, keltaisia suorakulmaisia pitkuloita, keltaisia pikkuneliöitä ja mitähän vielä. Lasten Herra hakkarais-ksylitolipastillirasiat ovat saaneet uuden elämän koirannamipurkkeina lajittelu- ja hahmotusharjoituksissa.

Tarvikkeet:

  • muovailuvahaa ja suoja-alustat
  • iso pilli
  • kevyitä koiran nameja, joita olisi helppo puhaltaa
  • humoristista mieltä
  • pihdit
  • eri mallisia, värisiä ja muotoisia koirannameja
  • esimerkiksi vanhoja ksylitolipastillipurkkeja, joihin on laitettu koirannamien kuvat

Ruun tuleminen

Ruun kuulumiset                                                                                    3.3.2018

Labradorinnoutaja-sekoitus Ruu muutti Avustajakoirakoululta Brusabysta perheyhteisöömme kesällä 2017 alkuun kokeiluluontoisesti ja tarkoituksenamme oli selvittää sopisiko jo aikuinen koira terapiatyöhön erilaisten asiakasryhmien kanssa. Koiran kakkoshaltija Eeva on koulutukseltaan toimintaterapeutti sekä yhteisöpedagogi ja työskentelee tällä hetkellä palkkatöissä lasten ja nuorten toimintaterapeuttina yksityissektorilla. Jo aiemmin Eeva oli suorittanut täydennyskoulutusopintoina Koirat kasvatus- ja kuntoutustyössä ohjaajan täydennyskoulutuksen sekä Eläinavusteinen valmentaja -koulutuksen.

Kasvatus- ja kuntoutuskoira on sosiaali-, terveys- tai kasvatusalan ammattilaisen koira, joka toimii ammattihenkilön työparina ja apuna asiakastyössä.

Syksyllä 2017 Ruu suoritti Koirat kasvatus- ja kuntoutustyössä ry:n soveltuvuuskokeen ja on tammikuusta alkaen harjoitellut toimintaterapian asiakastyötä työkoita Valman jalan jäljissä. Jo terapiatyötä ennen Ruu on toiminut lukukoirana Kämmenniemen ja Terälahden kouluilla Tampereella varsinaisen omistajansa Erjan työparina yhdestä kahteen kertaan viikossa.

Arki Ruun kanssa on ollut vauhdikasta ja uuden opettelua. Labradorinnoutajan ruokahalu on varmasti loputon ja mahaan uppoavat yhtä nopeasti naapurin terassilta varastetut pihvit kuin keittiön pöydänreunalle jäänyt hiivapaketti tai leipäpussi. Lapsilukot ovat saaneet ihmislasten kasvettua jo päiväkoti- ja kouluikäisiksi, täysin uudenlaisen merkityksen Ruu-lukkoina.

Ruu on omalla touhukkuudellaan varastanut myös koiria hangoittelevan vaarin sydämen ja valloittaa hyvin paikan vaarin sylistä televisiota katsellessa. Näppäränä kotiapulaisena Ruu myös kuljettelee Reino-tohveleita pitkin asuntoa tai nappaa hollille jääneen lastenlelun matkaansa. Tähän saakka Ikean pehmolelurotat ovat kestäneet kaikki aiemmat talossa olleet koirat, mutta Ruu tekee niistäkin hakkelusta ensimmäisen viiden minuutin käsittelyn jälkeen.

Avustajakoirataipaleen aloittaneen koiran kouluttaminen kohti terapiakoiran uutta uraa on tuonut mukanaan omat haasteensa, kuten yksinolon vaikeuden ja kontaktin ottamistottumuksen. Perusluonteeltaan Ruu kuitenkin soveltuu toimintainnokkuutensa ja ystävällisyytensä puolesta mainiosti työkoiraksi myös tämänkaltaiseen työskentelyyn. Pitkään olemme joutuneet hiomaan erilaisia liikkeitä ja tapoja, jotka selvästi johtivat juurensa avustajakoiran koulutusprosessista. Vei myös aikansa ennen kuin Ruu oppi, että on luvallista ja jopa toivottavaa mennä tervehtimään vieraita ihmisiä ja ottaa niihin kontaktia. Kaikkeen kannattaa kuitenkin suhtautua huumorilla, sillä onhan Ruu tuonut elämäämme paljon iloa, naurua ja hauskoja kommelluksia. Milloin koiran maha pulise pöydältä varastetun hiivapalan johdosta, milloin naapuritalon terassille jäänyt grillipihvipaketti on tyhjennetty Ruun toimesta parempiin kuonoihin.

Terapiatyöhön tarvittavia perustaitoja Ruu on käynyt opiskelemassa varsinaisen omistajansa Erjan johdolla tokon alkeiskurssilla ja harjoitellut Eevan kanssa muita temppuja, joita terapiatyössä voidaan lapsiasiakkaiden kanssa työstää.

Toimintaterapeutti Eeva Kahilaniemi